Uusi elämä Atlantin takana alkaa hieman epäonnisissa merkeissä. Sybilin aviomies on kyllä varsin kunnollinen mutta kuolee saman tien. Sybilille selviää, että mies on testamentissaan luvannut vaimolleen Brooke House -nimisen tilan. Pieni ongelma on, ettei vaimolla ole tarkoitettu Sybiliä vaan Alcott Lammlen edellistä vaimoa – mutta vaimo mikä vaimo. Sybil päättää joka tapauksessa muuttaa Brooke Houseen, sillä hänellä ei näytä olevan paljoa muitakaan vaihtoehtoja, koska Lontoossakin tunnutaan pitävän häntä syyllisenä rahankavaltamiseen. Jonkinlaista ruusuista tulevaisuutta Sybil suunnittelee, sillä hän aikoo luoda hyvät välit poikapuoleensa, joka on jäänyt edesmenneen aviomiehen edellisestä liitosta.
Brooke House osoittautuu kummitustaloksi ja poikapuoli aivan joksikin muuksi kuin Sybilin kuvittelemaksi alaluokkalaiseksi koululaiseksi. Roderick Brooke on ylimielinen ja raivostuttava mutta tavattoman puoleensavetävä aikuinen mies. Jännitettä siis riittää: Kuka talossa kummittelee? Ajaako Roderick Sybilin pois talosta vai päinvastoin vai tapahtuuko jotain aivan muuta (hmm, no se lienee todennäköistä)? Onko Roderickilla karmiva menneisyys, johon kuuluu mm. murha?
Asettuminen maalaismaisemaan ei suju Sybililtä kitkatta muutenkaan. Vaikka hän tapaa ystävällisen pastori Keithin ja tämän sisaren Arabelin, paikkakunnan seurapiirien silmäätekevin rouva Dove ei tunnu pitävän Sybilistä erityisemmin. Ystävällismielisyydestään huolimatta pastori Keithkin on sitä mieltä, että Sybilin olisi parasta muuttaa asumaan hänen ja hänen sisarensa luo, koska on vähintäänkin arveluttavaa, että herra Brooke ja Sybil asustavat samaa taloa, vaikkeivät ole naimisissa. Tämä saa aikaan ikäviä epäilyksiä, varsinkin kun Sybil on taustaltaan jotain niin kevytkenkäistä kuin näyttelijätär.
Nocturne for a Widow on viihdyttävä tarina, jossa on sopivasti mysteeriä ja romantiikkaa. Odotin enemmän perinteistä murhanratkaisutarinaa, koska teos on sentään Sybil Ingram Victorian Mysteries -sarjan ensimmäinen osa. No, mukana on murha-arvoitus, mutta sitä ei selvitetä järjestelmällisesti. Sinänsä tuo arvoitus on kovin viktoriaaninen ja ihan oivaltavakin, joskin murhaajan motiivi tulee mielestäni liikaa puskista.
Sybil Ingram on kuitenkin kiinnostava henkilöhahmo, ja Roderick Brooke hyvä vastapari hänelle. Sybiliä ja Roderickia yhdistää intohimon taiteeseen, sillä Roderick on ollut varsin taitava viulisti. Yksi juonikuvio käsitteleekin sitä, miten Roderick joutui luopumaan taiteestaan ja siirtymään opetustyöhön, joka ei motivoi häntä samalla tavoin. Tällaisten henkilöiden on helppo tuntea vetoa toisiinsa, vaikka ennakkoluulot ja menneisyyden kirot ovatkin vähän tiellä. Suorasukaisen erotiikan ystävälle tämä ei kuitenkaan ole oikea kirja.
Myös muut henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia. Pastori Keithissä ja Arabelissa, joka on henkisesti kiinni edesmenneessä rakkaassaan eikä ei suoda itselleen uutta onnea, vaikka aivan lähellä olisi mitä sopivin ihminen, olisi ainesta enempäänkin kuin mihin he tässä tarinassa pääsevät. Samoin rouva Dove on persoonana sen verran vastenmielinen, että hänellä olisi käyttöä pidemmäksikin aikaa. Erinäisistä syistä on kuitenkin todennäköistä, että emme saa kuulla näistä henkilöistä muissa Sybil Ingram -tarinoissa. Hyvin luotu sivuhahmo on kuitenkin aina ilo, joten yritän kestää tunteen, että näistä henkilöhahmoista ei otettu irti kaikkea, mitä olisi voinut. Tai ehkä minä vain näen heissä vielä enemmän kuin heissä oikeastaan oli, mikä on tietenkin vain merkki siitä, että henkilöhahmot ovat eläviä.
Sybil Ingram -sarjassa on kolme romaania, joissa kaikissa on eri miljöö. Lisäksi Sybilistä on kirjoitettu viisi novellimittaista tarinaa. Nähtävästi oikea järjestys lukemiseen on se, että ensin lukee Nocturne for a Widow -romaanin ja sen jälkeen järjestyksessä, joka löytyy täältä. Minut tämä tarina veti mukaansa sen verran hyvin, että todennäköisesti tartun näihin muihinkin tarinoihin. Nyt kun päähenkilöt on taustoitettu, voisi kuvitella, että mysteerit saavat enemmän tilaa. Veikkaisin myös, että tulossa on ryppyjä rakkauteen, mutta romantiikannälkäinen lukija saa kuitenkin sitä, mitä on hakemassa: sydäntä pakahduttavaa rakkautta ja intohimoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti