Von Wrightin veljesten tuotantoa ihailemassa

Uuden kotikaupunkini Kuopion taidemuseossa päättyi juuri von Wrightin veljesten taidetta esittelevä näyttely. Itse sain tutustuttua näyttelyyn pari päivää ennen sen sulkeutumista. Olen ennenkin nähnyt von Wrightin veljesten töitä muutoinkin kuin valokuvista, mutta niiden näkeminen aitoina ja lähietäisyydeltä kannattaa aina kun siihen on mahdollisuus. Nimittäin silloinkin on vaikea uskoa, vaikka katsoo siveltimenjälkeä 10 senttimetrin päästä, että joku on todella joskus maalannut sen, mitä silmä nyt katselee. Itse pidän melko monenmoisesta taiteesta, eikä minulle ole mikään kriteeri hyvälle taiteelle, että se kuvaa asioita valokuvamaisesti.Von Wrightin veljesten teoksissa tekemisen perinpohjaisuus on kuitenkin pohjattoman kiehtovaa.

Veljekset Magnus (1805–1868), Wilhelm (1810–1887) ja Ferdinand (1822–1906) syntyivät Haminalahden kylässä lähellä Kuopiota, ja luonto oli heille aina tärkeä. Näyttelyssä oli useita maalauksia veljesten kotiseudun maisemista.

Ferdinand von Wright: Rajuilma Haminalahdella (1857)

Nykyihmisen näkökulmasta metodit, joilla veljekset tutustuivat luontokappaleiden yksityiskohtiin, ovat hieman kyseenalaiset. Heillä oli mm. kasvatteina vesilintujen poikasia, joiden kasvaessa taiteilijat saivat tarkkailla, miten linnun höyhenpuku kehittyy. Lisäksi he yksinkertaisesti ampuivat lintuja ja täyttivät ne voidakseen tarkastella niitä mahdollisimman helposti ja mahdollisimman läheltä. Magnuksesta tuli jopa Helsingin yliopiston eläinmuseon ensimmäinen konservaattori. Näyttelyssä oli asetelmia, joissa kuolleet linnut roikkuvat jaloistaan. Eniten minua kiinnosti niistä maalaus, jossa oli sepelkyyhky. Jotenkin tuntuu luonnollisemmalta, että lintupaisti roikkuisi keittiössä kuin kirjan päällä.

Ferdinand von Wright: Kuollut sepelkyyhky (1967)

Jokunen ei eläimiä sisältävä asetelmakin näyttelyssä oli. Magnuksen hedelmät olivat varsin herkullisen näköisiä.

Magnus von Wright: Hedelmäasetelma (1865)

Veljekset tekivät myös merkittäviä eläintunnistuskirjojen kuvituksia. Magnus kuvitti eläimiä Societas pro Fauna et Flora Fennicalle, joka oli Suomen ensimmäinen tieteellinen seura. Wilhelm oli puolestaan Ruotsin Kuninkaallisen tiedeakatemian piirtäjä. Hän kuvitti mm. teoksen Skandineviens fiskar. Veljesten tekemissä kirjakuvituksissa esiintyy mm. kasveja, perhosia, hyönteisiä ja merieläimiä. Näyttelyssä oli esillä kuvituksia, joissa tekniikkana oli litografia ja vesiväri.

Wilhelm von Wright: Lyyraturska (1836 - 1857) 

Oma suosikkiteokseni näyttelyssä oli Kukkia ja lintuja puutarhan nurkassa. Sen kukkien voimakkaat värit ja unelmien puutarhan kaltainen tunnelma aiheuttavat sen, että teosta voisi katsella kuinka pitkään tahansa. Tuohon vain viereen pieni pöytä ja tuoli ja juotavaksi kupillinen teetä, sen kera ehkä jokin pieni mureneva keksi, josta kyyhkyt ja varpuset saavat sen, mitä maahan tippuu.

Ferdinand von Wright: Kukkia ja lintuja puutarhan nurkassa (1853 - 1854)

Toinen erityisesti ilahduttanut teos oli sellainen, johon en usko monenkaan näyttelykävijän kiinnittäneen kummemmin huomiota. Se oli sisäkuva Ferdinandin Haminanlahden kodista Lugnetista. Itseäni kiinnostavat kovin juuri nyt – kirjoitusjuttujeni vuoksi – juuri tuon ajan asunnot juuri tällä alueella. Mikäs sen mainiompaa kuin päästä kurkistamaan sellaiseen maalauksen kautta! Kuten näkyy, parempien piirien kodista on kyse.

Ferdinand von Wright: Sisäkuva Lugnetista (1869)

Näyttelyn viimeisenä tauluna oli joutsenmaalaus, joka oli minun silmääni jotenkin pelkistetympi kuin muut näyttelyssä olleet lintumaalaukset. Ehkä se jäi siksi mieleen – tai sitten siksi, että se oli maalattu juuri sinä vuonna, johon tekeillä oleva tarinani sijoittuu...

Ferdinand von Wright: Laulujoutsenia (1871)