Finnconiin pääsee monta reittiä. Itse menin junalla Lahteen ja sieltä eteenpäin pääsin autokyydillä. Lahdessa minulle tarjottiin mahdollisuus tutustua huhtikuun lopulla avautuneeseen visuaalisten taiteiden museoon Malvaan. Siellä oli nähtävillä Martin Baasin näyttely Piiloleikki, Lahden kansainvälinen julistetriennaali sekä Juuret-näyttely, jossa on esillä kokoelman helmiä. Tässä kirjoituksessa nostan esiin taidetta, jolla on yhteys vanhempiin aikoihin, mutta Malvassa on paljon muutakin.
Malvan näyttelytilat ovat
Mallasjuoman vanhassa tehdaskiinteistössä, joka on mainio paikka
suurikokoistenkin teosten esittelyyn. Malva on hieman kuin Lontoon Tate
Modernin pikkusisarus: tilaa on paljon vähemmän mutta maailmalta tuttu museo
tulee väistämättä mieleen.
Vanhoja esineitä rakastavan
kannattaa kuitenkin varautua pieneen järkytykseen. Martin Baas oli nimittäin
keksinyt, miten muotoilija löytää oman muotokielensä eikä jää jumiin aiemmin
tehtyyn: vanha on poltettava – konkreettisesti. Näyttelyssä oli siis
design-esineitä, lähinnä huonekaluja, jotka taiteilija oli polttanut ja sitten
käsitellyt epoksihartsilla. Poltetun esineen takana oli videokuvaa esineen
polttamisesta. Siellä paloi mustaksi mm. Michael Thonetin naulakko vuodelta
1849. Saa nähdä, milloin toivun tästä.
Malvan kokoelman helmien joukossa oli useita kiinnostavia taideteoksia 1800-luvulta. Johannes Takasen marmoriveistos Venus ja Amor (1875) oli herkän kaunis. Kujeileva Amor vaikuttaisi kyllä olevan karkaamassa jonnekin.
Taiteen historiassa kuulee joskus olevan liikaa alastomia naisia. Mutta on miehiäkin maalattu ilman rihman kiertämää, melko useinkin. Yksi esimerkki on Jean-Hippolyte Flandrinin Malliharjoitelma. Taiteilija on nähtävästi viihtynyt aiheensa äärellä tai ei ole ainakaan pitänyt kiirettä. Maalauksen valmistumisajaksi on arvioitu noin 1830–1860. Voi toki olla, että teosta on ollut vain vaikea ajoittaa, mutta toinenkin selitys on minusta aivan uskottava.
Näyttelyssä tuli vastaan myös yllättävä tuttu: Ferdinand von Wrightin Huuhkaja hyökkää jäniksen kimppuun (1860). Von Wrightin lintujen kuvausta jaksaa kyllä ihailla kerrasta toiseen. Aivan varma en ole siitä, olenko juuri tämän maalauksen aiemmin nähnyt, mutta en hämmästyisi, jos näin olisi. Tuttu se ainakin jostain oli.
Eero Järnefeltin Syysmaisema Kolilta (1910) oli yksi näyttelyn vaikuttavimmista teoksista, ellei vaikuttavin.
Suosittelen Malvaa lämpimästi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti