Viiltäjä-Jack ennen Viiltäjä-Jackia – Penny Green -dekkarisarjan toinen osa

Rikoksia kätevästi lehtityön ohessa ratkova Penny Green aloitti seikkailunsa viktoriaanisessa Lontoossa kirjassa Limelight. Emily Organin sympaattisen, jo 11-osaisen dekkarisarjan toisessa osassa The Rookery Penny joutuu keskelle rikoksia, kun katupoika varastaa hänen laukkunsa. Samalla ovat vaarassa hävitä lopullisesti laukussa olleet Pennyn isän paperit. Isä on kadonnut tutkimusmatkallaan ja Penny on kirjoittamassa hänen elämästään kirjaa päiväkirjojen ja kirjeiden pohjalta.

Varkaus on kuitenkin lopulta pieni ongelma. Karkuun juossut katupoika löytyy nimittäin pian vierellään Pennyn laukku – ja kaula auki viillettynä. Pian paljastuukin, että tapahtumapaikassa St Gilesin slummissa on tapettu jo kaksi muutakin ihmistä avaamalla näiden kurkut. Eikä neljättä uhria tarvitse kauaa odottaa. Tarinassa ollaan vuodessa 1884, joka oli ennen Viiltäjä-Jackin tekoja Lontoossa, mutta tämä historian kuuluisa ellei kuuluisin sarjamurhaaja ei voi olla tulematta mieleen – varsinkin kun tappaja alkaa pian lähettää poliisille kirjeitä salanimellä Adam D.V.

Morning Express -lehdessä työskentelevä Penny on aktiivisesti mukana murhien tutkimisessa ja samalla niistä raportoinnin kiemuroissa. Kilpaileva lehti The Holborn Gazette ja sen reportteri Tom Clifford eivät varsinaisesti ole hyvissä väleissä Morning Expressin väen kanssa. Edellisestä kirjasta tuttu Edgar Fish, joka työskentelee samassa lehdessä Pennyn kanssa, näyttää sen sijaan tällä kertaa myös arvostuksensa Pennyä kohtaan. Se on mukava käänne henkilögallerian ihmissuhteissa.

Yleensä ottaen naiseen reportterina suhtaudutaan kovin ennakkoluuloisesti. Teos nostaa aikakautta käsitteleville viihteellisille kirjoille tyypilliseen tapaan esiin naisen asemaa ja sen omituisuuksia. Yksi itseäni viehättävä seikka on, että Penny on tosiaankin itsenäinen 34-vuotias nainen, joka ei ole koskaan edes ollut naimisissa. Lisäksi hän on korviaan myöten ihastunut mieheen, joka on häntä nuorempi. Väärin eletty – ja kuinka ihanaa!

Pennyn ihastuksen kohde on edelleen poliisi nimeltä James Blakely. Ihastuksen tiellä on se, että James on kihloissa. Siihen ei voi mennä säätämään, vaikka James ei vaikuta kovinkaan kiinnostuneelta kihlatustaan. Lähes koko ajan Penny pystyykin hillitsemään tunteensa, mutta kun rikosvyyhteä ratkotaan pubissa, hänkin juo sen verran, että menee suutelemaan Jamesia, joka on saattamassa häntä vaunuilla kotiin.

Mielenkiinnolla odottelen, kuinka hitaasti tämä romanssi etenee, tai jos Pennyn ja Jamesin tunteet pääsevät räjähtämään käsiin, mitä juonenkäänteitä sitten tarvitaan, että heidän ihmissuhteensa pysyy kiinnostavana. Tähän mennessä ainakin romanssi on hyvin viehättävä, eikä vaadi nopeampaa edistymistä pysyäkseen mielenkiintoisena. Lopuksi Penny saa vielä toisenkin "kosijan", ja tarinan hänen osaltaan uskoisi myös jatkuvan sarjan seuraavassa osassa. Tosin on vaikea kuvitella, että Penny vaihtaisi Jamesia keneenkään.

Pennyn mielessä pyörivät siis murhasarja ja James. Lisäksi päänvaivaa aiheuttaa se, että Pennyn sisko vihjaa, ettei Pennyn niin ihailema isä ollutkaan ehkä kaikessa oikein toimiva ja täydellinen. Jonkin verran vaaratilanteitakin riittää, esimerkiksi silloin, kun Penny uskaltautuu yksin tapaamaan jengijohtajaa slummissa. Tapaamisesta kertovasta lehtijutusta tulee menestys, ja ainakin ammatillisesti Pennyllä siis menee hyvin. Isän osalta arvelen, ettei hän lopulta olekaan kuollut. Jättäisikö kirjailija käyttämättä sen juonenkäänteen, että isä palaisikin pitkän ajan päästä maailmalta?

The Rookery on sarjamurhasta ja slummin raskaasta elämästä huolimatta kevyt ja viihdyttävä dekkari. Emily Organ on selvästi taustoittanut aikakauden hyvin ja miellyttävää onkin, että niin ensimmäisen kuin tämänkin osan lopussa on katsaus todelliseen historiaan ja kirjailijan käyttämiin lähteisiin. Luen ehdottomasti sarjaa eteenpäin.