tiistai 10. tammikuuta 2017

Riittääkö hyvä tarina?

Joskus nuorempana kuvittelin, että kirjoittajalla pitää olla suuria teemoja, jotain sanottavaa. Albert Camus nostaa vaatimukset kirjoittajia kohtaan vielä korkeammalle tasolle. Taitaisipa monelta jäädä ensimmäinenkin teksti kirjoittamatta, jos lähtisi siitä, että oman tuotoksen pitäisi edes pieneltä osaltaan pitää ihmiskuntaa ja sen sivistystä pystyssä ja estää sen itsetuho, maailmanloppu tai muu apokalyptinen lopputulos.

Ei tietenkään voi kiistää sitä, etteikö kirjallisuus ja muukin kirjoittaminen olisi oikeasti merkityksellistä myös Camus’n tarkoittamassa mielessä. Itse olen kuitenkin antanut itselleni tältä osin merkittäviä helpotuksia, enkä muutoinkaan tavoittele aivan Camus’n asemaa vastaavaa paikkaa maailmankirjallisuuden kaanonissa. Minulle riittää, että kirjoitan niin hyviä tarinoita kuin kirjoittamishetken taidoillani osaan. Sekin riittää näin aluksi, että tarina on omasta mielestäni hyvä. Itse asiassa olisi aika typerää kirjoittaa tarina, jonka kuvittelisi olevan joidenkin muiden mielestä hyvä mutta joka ei tekisi itseen mitään vaikutusta. Sitä olisi aika lailla pakko pitää laskelmoimisena ja tulos olisi mitä todennäköisimmin niin kutsuttua tekotaiteellista ulostetta – kumpaakaan näistä en varsinaisesti arvosta. Sitä paitsi tuollaisen tarinan kirjoittaminen olisi kirjoittajalleen tavattoman tylsä prosessi.

Itse uskon, että hyvä tarina on aina ilo lukijalle, vaikkei se sinänsä sanoisikaan mitään maailmasta. Sitä paitsi on oikeastaan vaikea olla sanomatta mitään. Kun kehittelee henkilöhahmoja ja heidän välisiään suhteita, tulee väkisinkin sanoneeksi jotain ihmisten välisistä suhteista. Minä taidan kirjoittaa tunteet edellä, mikä tuntuu olevan paljon tehokkaampaa kuin muinoin nuorena ihailemani teema edellä -tapa. Sitä paitsi vaikkei yrittäisikään sanoa tekstillään mitään, joku aina löytää siitä jonkin hienon teeman – mikä ei sinänsä haittaa.

Tarinaa itsessäänkään ei kuitenkaan kannata väheksyä. Tämän on ehkä parhaiten kiteyttänyt Tuomas Holopainen Nightwishille tekemässään sanoituksessa Storytime:

The core of all life is a limitless chest of tales.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti