How to Be a Victorian – kiintoisa perusopas viktoriaanisesta arjesta

Olen ollut aina kiinnostunut historiasta, ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän minua kiinnostaa tavallisten ihmisten elämä eri aikoina. Ruth Goodmanin kirja How to Be a Victorian antaa hyvää perustietoa siitä, miten elettiin viktoriaanisena aikana. Goodman on harrastanut viktoriaanisuutta mitä ilmeisimmin hyvin tosissaan, sillä kertoo kirjassa paljon omista kokemuksistaan esim. aikakauden vaatteista. Jopa hänen tyttärensä halusi niin pienenä itselleen korsetin, ettei Goodman halunnut antaa hänelle oikeaa korsettia vaan tytär sai jonkinlaisen lastenversion.

How to Be a Victorian on rakennettu siten, että se kuvaa viktoriaanisen ihmisen päivää. Kirjan alussa kerrotaan aamutoimista, pukeutumisesta ja töihin lähdöstä, ja kirja päättyy siihen, mitä viktoriaanisessa makuuhuoneessa tapahtui. Hieman nauratti ensiksi, kun näin viimeisen luvun alaotsikot: Ideas about male sexuality, Masturbation... Vaikka ei ensiksi päässään yhdistäisikään viktoriaanista aikaa ja masturbaatiota – aivan kuin jonain aikakautena ei harjoitettaisi itsetyydytystä – seksuaalisuuteen liittyvien asenteiden kuvailu kertoo paljon aikakauden moraalisista käsityksistä.

Kirja on täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia viktoriaanisen ajan (1837–1901) ihmisen arkipäivästä. Esimerkiksi pikkulasten pukeminen oli todella iso työ lukuisten vaatekerrosten vuoksi. Sitruuna oli kätevää niin käsien, kasvojen kuin kynsienkin hoidossa. Tyttöjen ei nykyäänkään välttämättä anneta leikkiä yhtä rajusti kuin poikien, mutta viktoriaanisena aikana puuhun kiipeily ja kärrynpyörien heittäminen kiellettiin tytöiltä, koska ajateltiin niiden olevan vaaraksi tytön kyvylle saada myöhemmin lapsia. Käsivarsien ja hartioiden liikutteluun sopiva plastinen voimistelu kehiteltiin kuitenkin 1880-luvulle mennessä, koska ei tyttöjenkään kunto oikein pysynyt hyvänä, jos sitä ei mitenkään hoidettu. Voi sanoa, että plastinen voimistelu oli oletettavasti ihan oikea edistysaskel, sillä aiemmin tytöille sallittu liikunta ei rasittanut sen vertaa: he saivat kävellä vauhdilla, joka ei saanut aikaan hikoilemista.

Oli hurjaa lukea myös siitä, miten paljon myrkkyjä tavallisen ihmisen elämässä oli. Esimerkiksi 1840–1850-luvuilla käytettiin hiusten värjäämiseen lyijyä sisältävää väriä, jota ei edes pesty pois ennen kuin se oli ollut hiuksissa yön yli. Myöskään oluen juomista pubissa ei voinut pitää vaarattomana harrastuksena: olueen laitettiin vettä, mutta jotta se olisi edelleen odotetun päihdyttävää, siihen ujutettiin myrkkyjä, kuten sormustinkukkaa tai hullukaalia. Mutta vaikka nyt kauhistelemme viktoriaanisen ajan myrkkyjä, olemme nykyäänkin aika valmiita rasittamaan elimistöämme ties millä ei-niin-terveellisellä. Sen sijaan on järkyttävää lukea, että lapsille saatettiin antaa opiaatteja tai laudanumia, jotta äiti saattoi luottaa heidän nukkuvan ollessaan töissä. Ulostuslääkkeiden käyttö monenlaisiin ei-niin-ulostamiseen liittyviin vaivoihin (esim. lapsen huonotuulisuuteen) kuulostaa puolestaan huvittavalta, vaikka todellisuudessa se tuskin oli sitä.

Viktoriaanisessa koulussakin oli aika mielenkiintoisia ratkaisuja: osa oppilaista opetti ensin opettajan johdolla opettelemansa asian toisille oppilaille. Vuonna 1862 kehiteltiin myös järjestelmä, jonka mukaan koulut saivat rahoitusta sen mukaan, pääsivätkö oppilaat haluttuihin oppimistuloksiin vai eivät. Mielenkiintoista on myös se, mitä uskottiin kirjallisuuden vaikutuksista: jos tyttö luki romaaneja, hän kehittyi fyysisesti nopeammin. Tästä syystä tyttöjen oli hyvä pysyä erossa vaarallisista romaaneista, esim. Emily Brontën Humisevasta harjusta. Itse pidänkin enemmän Emilyn sisaren teoksesta Kotiopettajattaren romaanista, mutten usko, että sitäkään suositeltiin.

Kerrassaan hillittömän hauska yksityiskohta viktoriaanisessa ajassa olivat meren rannoilla käytetyt uimakopit, jotka vedettiin ihmisvoimin veteen. Niistä saattoi nopsasti pulahtaa vedessä, minkä jälkeen uimakoppi kiskottiin jälleen kuivalle maalle uimari sisällään. Uimarannoista voi kertoa vielä sen, että naiset viihtyivät – tai no ainakin olivat – täysissä pukeissa, mutta miehet saivat olla rannalla puolialastomina, joten heillä oli mainio tilaisuus esitellä kroppaansa naisille.

Entäpä se kiintoisa viktoriaanisen ajan makuuhuone-elämä? Miehen oli ejakuloitava säännöllisesti, koska muutoin sperma saattoi pilaantua. Seksin puute aiheutti miehelle muitakin ongelmia, mm. masennusta ja päänsärkyä – kaiken logiikan mukaan seksin siis pitäisi auttaa päänsärkyyn yhtä lailla kuin Buranan, ainakin miehillä. Seksiä piti miehen harrastaa nimenomaan naisen kanssa, koska masturbaatioon ei suhtauduttu kovin positiivisesti eikä homosuhteitakaan pidetty kovinkaan suositeltavana vaihtoehtona (muistattehan Oscar Wildenkin). Mm. sisäoppilaitoksissa tehtiin kaikki mahdollinen, että pojat eivät masturboisi. Olihan se aiheellista, sillä itsetyydytys saattoi aiheuttaa epilepsiaa, dementiaa, astmaa tai vaikka itsemurhan. Naistenkaan masturbaatio ei ollut hyvä juttu, mutta ei se nyt niin vaarallinen asia ollut kuin miesten itsetyydytys. Naisille oli olemassa seksilelujakin.

Mutta seksissä kaikkein vaikeinta oli kunnollisten lasten tekeminen. Jos yhdyntä oli himokas, lapselle ei syntynyt itsekontrollia. Mutta jos tuleva äiti oli lasta tehdessä intohimoton, lapsesta tuli veltto. Molempien vanhempien olikin syytä olla lapsentekoyhdynnässä rakastavia ja harkitsevia sekä täydessä kontrollissa mutta kuitenkin heidän oli syytä tuntea mielihyvää. Oh dear! Näillä vaatimuksilla täytyy sanoa, että lapsen tekoon liittyi viktoriaanisena aikana varmasti vähintään yhtä suuria paineita kuin nykyään, vaikka paineet olivatkin erilaisia.

How to Be a Victorian on hyvä perusteos viktoriaaniseen aikaan tutustumiseksi, jos on nimenomaan kiinnostunut ihmisten arkielämästä. Ongelmallista on tietenkin se, että viktoriaaninen aikakausi on yli 60 vuoden pituinen, eikä yksi kirja pysty perusteellisesti esittelemään sitä, kuinka asiat muuttuivat tuon ajan kuluessa. Goodman antaa kuitenkin jonkinlaisen yleiskuvan myös arkielämässä tapahtuneista muutoksista.