Kuvia ihmisestä Kuopion taidemuseossa

Kuvataide tekee hyvää kirjoittajalle. Itse olen kiinnostunut erityisesti 1800-luvun kuvataiteesta siksi, että monet teksteistäni liittyvät tähän vuosisataan. Kuopion taidemuseossa on Ihmisen kuvia -näyttely, jossa on lähinnä maalaustaiteen kuvauksia ihmisistä 1800-luvulta alkaen. Näyttelyssä voi käydä vaikkapa bongaamassa henkilöitä omiin teksteihinsä.

Ferdinand von Wrightin teos Retkiseurue Haminalahdella (1869) on aiheeseensa nähden pieni. Silti kuvassa voi nähdä ihmisistä tarkkoja yksityiskohtia: yksi lukee kirjaa, toinen kaataa kahvia pannusta. Tunnelma järven äärellä kesäpäivänä on leppoisa.

Akseli Gallen-Kallelan Talonpoikaiselämää-maalauksessa (1887) on puolestaan jännittyneempi tunnelma. Kehräävällä nuorella naisella on selvästi jotain tekeillä maalauksen nuoren miehen kanssa. Katseet vaihdetaan vanhemman miehen, ehkä nuoren naisen isän selän takana. Uunista tuleva valo on hienosti kuvattu.

Hugo Simbergin Tuonelan portilla (1898) on minulle ennestäänkin tuttu maalaus, ja todella mieluinen. Maalauksen vasemmalla puolella luurangot saattavat kuolleet – niin ihmiset kuin näiden lemmikit – Tuonelaan. Oikealla puolella he palaavat lähteäkseen taas hakemaan uusia Tuonelaan-tulijoita. Maalauksen tunnelma on lempeä, eikä kellään ole kiire minnekään.

Ellen Thesleffin Gerda (1889) on lukevan tytön muotokuva. Gerdan voisi napata suoraan johonkin tarinaan. Hän on keskittynyt ja näyttää minusta siltä, että hänellä on selvästi oma tahto.

Myös Venny Soldan-Brofeldtin maalauksessa Pianon äärellä (1889) – joka on muuten samalta vuodelta – on päämäärätietoisen oloinen naishahmo. Värit ovat vahvemmat kuin Gerda-maalauksessa, ja syntyy vaikutelma vahvasta ihmisestä. Ei pitäisi hämmentyä, mutta Mona Lisan kuva seinällä kiinnittää katseen itseensä. Mutta miksi 1800-luvun ihminen ei voisi laittaa seinälleen kuvaa teoksesta, joka on maalattu monta sataa vuotta aiemmin?

Elin Danielson Gambogin teos Walborg Jacobssonin muotokuva (1890) on valloittava. Yläluokkaisen perheen tyttärellä ja koiralla on välillään luottamuksellinen yhteys. Melkein voi kuulla tytön kertovan salaisuutensa lemmikilleen.

1800-luvun maalausten lisäksi näyttelystä jäi mieleen erityisen hyvin joitain uudempia teoksia. Unto Koistisen maalaus Maria (1976) on hengeltään syvän goottilainen. Tämänkin maalauksen kuvaaman ihmisen voisi ottaa suoraan henkilöksi tarinaan. Nainen tietää selvästi paljon, ja vaikka hän on vanha ja näyttää hauraalta, hänessä on samanaikaisesti suurta vahvuutta. Lisäksi vaikka maalaus on maalattu 1970-luvulla ja on oletettavaa – vaikkei pakollista – että malli on istunut maalattavana juuri tuolloin, maalauksessa on minusta aivan eri vuosisadan henki.

Myös Synnöve Rabbin valokuvasarja (2000) on pakko esitellä tässä. Ihailen sitä, kuinka taiteilija on nähnyt arkipäiväisissä esineissä jotain muuta. Yleensä en itse näe näin, vaikka mielikuvitustani saattaisi likaiseksikin kutsua. Valokuvien nimet ovat Naislautasliina, Herraharja, Herrakahva ja Naisharja.

Suosittelen näyttelyä lämpimästi kirjoittajille ja kaikille muillekin!