Näin saat rakkaustarinasi säihkymään

Rakkauskirjallisuuden kirjoittamiseen tutustumiseni jatkui Susan May Warrenin kirjoitusoppaan How to Write a Brilliant Romance lukemisella. Myönnettäköön, että jos olisin etukäteen tiennyt, että oppaan kirjoittaja itse kirjoittaa kristillistä romantiikkaa, tuskin olisin tarttunut tähän kirjaan. Onneksi en tiennyt. Vakaumus tulee oppaassa esille muttei häiritsevästi. Susan May Warrenin tapa lähestyä kirjoittamista toimi minulle, ja oppaasta välittyy se, että sen tekijällä on kokemusta kirjoittamisen ohjaamisesta. Itse asiassa voisin nyt myös kuvitella lukevani jonkin tämän kirjailijan teoksen ihan vain nähdäkseni, miten hänen elämänkatsomuksensa limittyy muuhun tarinaan – aina välillähän on hyvä lukea oman mukavuusalueensa ulkopuolelta.

Susan May Warrenin mukaan romanttisessa tarinassa on 10 tärkeää elementtiä. Ne ovat seuraavat:

1) Boy Meets Girl – jokin asia saattaa sankarin ja sankarittaren yhteen
2) Interest/Need – pääparilla on kummallakin jotain, mikä saa alttiiksi rakastumiselle
3) Why – syvimmät syyt, miksi pääparin kuuluu olla yhdessä
4) Why not – ulkoiset ja sisäiset esteet, jotka erottavat pääparia toisistaan
5) Wooing – tilanteet, jotka mahdollistavat rakastumisen
6) Sizzle – dialogi, joka luo romanttista jännitettä
7) Kiss – romanttinen jännite johtaa fyysiseen yhteyteen
8) Breakup – suurin este ajaa parin erikseen ja avaa haavat
9) Make Up – haava paranee ja suurin syy rakkauteen pelastaa kaiken
10) Big Gesture/Sacrifice/HEA (= Happily Ever After) – joko sankari tai sankaritar osoittaa rakkautensa tekemällä jotain isoa ja rakkaus voittaa

Opas esittelee jokaisen näistä vaiheista perusteellisesti.

Paljon tilaa käytetään myös päähenkilöiden suunnitteluun. Tässä näkyy varsin perinteinen käsitys siitä, että miehen pitää olla jalo ja taistella jonkin hienon päämäärän puolesta, mutta hän ei saa olla liian täydellinen. Lisäksi hänen pitää olla rohkea, tietenkin. Oih!

Oppaassa esitellään, millaisia puutteita rakkaustarinoiden sankareissa usein on ja mikä pelko näiden puutteiden takana lymyää. Esimerkiksi Titanicin Jack on Susan May Warrenin mukaan tyypillinen häirikkötyyppi: hänestä on haittaa tarinan sankarittarelle Roselle. Pelko tämän vian takana on, että sankari itsekin uskoo olevansa huonoa seuraa sankarittarelle.

Sankarittarella pitää puolestaan olla päämäärä, jonka kanssa hän kamppailee. Hänen on siis haluttava jotain. Lisäksi hänessäkin pitää olla tietenkin jokin puute, koska täydellisyys ei oikeasti kiinnosta ketään. Tämä on perushenkilöhahmon luomista, mutta noita puutteita käytetään romanttisessa kirjallisuudessa ehkä eri tavalla hyväksi kuin joissakin muissa kirjallisuudenlajeissa. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että opas väittää naisten pelkäävän enemmän sitä, mitä voisi tapahtua, kun taas sankarin puutetta etsiessä kannattaa katsoa hänen menneisyyteensä ja sieltä kumpuaviin pelkoihin. Jotenkin osuu niin kohdilleen, kun Susan May Warren kirjoittaa: ”- - women have a great capacity to dream up fears and then let them rule their lives.” Tell me about it...

Pelon lisäksi sankarittarella pitää olla itseluottamusta. Hänen pitää osata jotain hyvin. Mielenkiintoista on myös se, että hänellä pitää olla uniikkia kauneutta, jonka oikeastaan vain sankari osaa nähdä. No, tämä jos mikä on romanttista!

Sankarin ja sankarittaren pitää myös täydentää toisiaan – sehän on tietysti tärkeää siinä, että he muodostavat yhteen kuuluvan parin. Sankari tarvitsee siis ominaisuuksia, joita sankarittarella ei ole, ja päinvastoin. Lisäksi parilla pitää olla yhteiset perusarvot. No, yhteenkuuluvuutta on oikeassakin elämässä vaikea kokea, jos ajattelee elämän perusasioista aivan eri tavalla. Olennaista rakkauskirjallisuudessa ovat myös menneisyyden luomat haavat, jotka rakkaus parantaa. Sekä sankariin että sankarittareen neuvotaan oppaassa myös luomaan kerroksia ulkoisista ominaisuuksia sisimpään asti.

Ymmärrän, että monia ns. nykyaikaisia ihmisiä tällainen asetelma sankarin ja sankarittaren aika perinteinen olemus voi häiritä, vaikka kuinka sankarittaret olisivat aktiivisia omillaan pärjääviä nykynaisia. Mutta kuka rakkaustarinaa lukeva tahtoo järkiperusteluja pääparin yhdessä olemiselle? Tai, kuten Susan May Warren kirjoittaa: ”Don’t we love it, ladies, when a man is willing to do something he’s never done before, for the sake of love?” Kyllä rakkaustarinassa henkilöiden pitää ylittää rajojaan rakkauden vuoksi, kohdata pelkonsa, voittaa ne. Sama koskee toki sankaritarta. 

Rakkaustarinan voi rakentaa kahdella tapaa. Ensimmäinen tapa on, että pari rakastuu aluksi, mutta sitten tulevat ilmi esteet rakkaudelle. Toinen tapa on, että tilannetta hallitsevat ensin esteet, mutta rakkaus löytyy kuitenkin lopulta. Toki ensimmäisessäkin rakennemallissa rakkaus voittaa lopulta. 

How to Write on Brilliant Romance on mukavan konkreettinen kirjoittamisopas. Esimerkiksi tarinan pääparin rakentamiseen liittyvät elementit selitetään useiden esimerkkien kautta. Esimerkit ovat elokuvista, mutta elokuvakäsikirjoittaminen on tunnetusti hyvä malli myös proosan tarinoille, ilmaisutapa vain on erilainen. Esimerkkielokuvina käytetään esim. leffoja Uneton Seattlessa, Dirty Dancing ja Titanic. Hyvin toimivat myös kysymykset, joita tekijä kehottaa kyselemään suunnitteluvaiheessa esimerkiksi tarinan henkilöiltä. Kysymyksiin vastaaminen auttaa konkreettisesti henkilöhahmojen ja tarinan suunnittelua.

Susan May Warren myös palastelee asiat hyvin. Dialogin jännite koostuu monista osasista, jotka hän käy selkeästi läpi siten, että lukija ymmärtää, miten ne voi lisätä omaan tekstiin kerroksittain. Mielenkiintoista oli myös lukea, miten tarinaan kirjoitetaan suudelma. Hyvässä suutelukohtauksessa on myös omat palasensa, joita analysoidaan kirjassa esimerkkien avulla. Ja teos antaa muuten hyvän neuvon seksuaalisen jännitteen luomiseen: liikkeen pitää olla kahdensuuntainen eli samalla kun jokin vetää henkilöitä kohti toisiaan, jonkin (esim. pelon) on vedettävä heitä poispäin toisistaan.

Niin, ja  senkin opin, että suudelmia on muuten kolmea lajia :). Ne ovat:

1) I didn’t mean to, did we just do that? -suudelma
2) I really want to kiss you now and I’m going to -suudelma
3) I love you, and I mean it -suudelma.

Mutta Susan May Warren opettaa kirjoittamaan myös riitoja, ei hätää. Erimielisyyksiä ja riiaamista vuorottelemalla jännite tarinassa säilyy.

Lopulta opas neuvoo, miten tarina rakennetaan kolmen näytöksen rakennetta pohjana käyttäen, miten sitä kannattaa editoida, miten kirjoitetaan synopsis ja miten teksti markkinoidaan mahdolliselle kustantajalle. Markkinointiosuus on kirjoitettu ajatellen amerikkalaisia markkinoita, mutta toki siitä voi poimia hieman itsevarmuutta tänne melko erilaiseenkin kulttuuriin käytettäväksi. Itse kuitenkin kysyisin neuvoa joltakulta asiaa ymmärtävältä ennen suomalaisten kustantamojen lähestymistä.