Ensimmäinen päiväni Scrivenerin kanssa

Olen viimemmäksi kirjoittanut tekstini LibreOfficen ilmaisohjelmalla. Joskus aiemminkin olen selvitellyt, millainen ohjelma Scrivener olisi. Sitten asia on jäänyt. Kaikki eivät siitä tunnu innostuvan, ja toisista se on kirjoittajalle aivan ehdoton. Nyt törmäsin Scriveneriin jälleen ja päässäni alkoi uusi pähkäys: entä jos sittenkin?

Hetken mielijohteesta päätin, etten siirräkään Scrivenerin kokeiluani pidemmälle, vaikka läppärini oikkuilee niin, että pitäisi miettiä uuden koneen, ei niinkään juuri tällä sekunnilla uusien ohjelmien hankintaa. Latasin 30 päivän ilmaisen koekäyttöversion Scriveneristä tänään. Nyt olen tutustunut siihen hissukseen siirtämällä tekeillä olevaa novelliani sinne ja kokeilemalla, miten saan sen yhteyteen muistiinpanoja, kuvia ynnä muuta.

Aloitin tietenkin hullusta päästä: mietin, miten saan oman tekstini muunnettua Scriveneristä johonkin sellaiseen muotoon, jossa sen voi lähettää eteenpäin kenelle tahansa. Ja jäin heti jumiin typerään asiaan: kappalejakoon. Sain apua toiselta kirjoittajalta, jolle Scrivener on jo tuttu, ja nyt sekä omalla ruudullani Scrivenerissä että rtf-muotoon muunnettuna tekstini näyttää pätevältä. Perusasiat ensin näköjään… Mutta onneksi ehdin jo tänään muutakin.

Itse olen ajatellut, että Scriveneristä olisi apua siinä, että suunnitelmat, inspiroivat kuvat ja sen sellaiset voisivat olla samalla ruudulla vierellä, kun kirjoitan. Niinpä kokeilin, miten saisin liitettyä kuvia, ja onnistuin. Löysin myös paikat kohtausten sisällölle (kohtauksen synopsis) ja sekalaisille kohtaukseen liittyville muistiinpanoille, kun minua jälleen autettiin.

Paikkojen kuvauksessa kuvien liittämisestä voi olla suuri apu, koska miljöön kuvaus on minun heikkoa osaamisaluettani. Miljöö pitää istutella päälle jälkeenpäin. Jos vieressä on kuva tapahtumapaikasta, se voisi auttaa jo kirjoitusvaiheessa saamaan miljöötä enemmän mukaan, tai ainakin opettaa siinä. Myös yksittäisten esineiden kuvat voivat olla hyödyllisiä, kun kirjoittaa menneistä ajoista.

Itse rakastan muistikirjoja, enkä välittäisi niistä kokonaan luopua, vaikka Scrivener mainiosti toimisikin, mutta saattaa olla helpompi tallentaa kuvat saman tien tekstin materiaaleihin, kun ne löytyvät. Vielä mieluisampaa on, kunhan löydän tavan tallentaa kohtausten yhteyteen linkkejä, joista pääsen suoraan sivuille, joissa on kohtauksessa tarvitsemaani tietoa. Mutta on aika jännä nähdä, mitä muistikirjoilleni tapahtuu, jos koen Scrivenerin toimivan hyvin. Luultavasti niihin on kuitenkin helpompi kerätä ideoita silloin kun ajatukset vielä ovat aivan irrallisia. Myös henkilösuhdekaaviot uskoisin tekeväni käsin jatkossakin.

Itse odotan, että Scriveneristä olisi hyötyä myös tekstin kokonaisuuden hallinnassa. Tekemäni Google-kuvahaku antoi toivoa, että voin muokkailla myös värejä Scrivener-näytössä haluamallani tavalla. Se voisi auttaa monien – tai parinkin – näkökulmahenkilön tekstissä pitämään tasapainoa. Löysin jo nyt toimenpiteen, jolla saatoin merkitä erilaisen ikonin eri henkilöiden näkökulmasta olevien kohtausten eteen.

En ole innokkaan utelias, kun edessäni on uusi tietokoneohjelma. Toimintatapani on se, että klikkailen vähän joka paikasta, enkä innostu kovin paljon, kun asiat eivät luonnollisesti heti toimi moitteetta, enkä löydä, mitä haluaisin. Ehkä juuri tästä syystä osaan useimmiten käyttää ohjelmista lopultakin vain paria toimintoa. Ehkä tässä kohtaa voisi yrittää perehtyä ohjelmaan paremmin, koska vasta silloinhan se näyttää todellisen hyvyytensä, kun sitä osaa käyttää. Vilkaisin jopa hieman manuaalia, mutta sen 363 sivua eivät vielä imaisseet mukaansa.

Todennäköisesti Scrivener jakaa ihmisten mielipiteitä siksi, että se yksinkertaisesti sopii toisten ajattelutapaan ja toisten ajattelutapa on ristiriidassa sen logiikan kanssa. Itse aion antaa sille mahdollisuuden. Lupaan blogata ainakin pari lisäkertaa siitä, miten suhteeni Scrivenerin kanssa etenee.

Sehän näyttää ihan siltä, kuin teksti olisi tekeillä.