Tänä vuonna tapahtumassa oli ensimmäistä kertaa kunniavieras Suomen ulkopuolelta. Hän oli mm. Pohjoiset kultit -teoksen kirjoittanut ruotsalainen Anders Fager. Hän luentonsa otsikkona oli Sex, tentacles and tea.
Fager oli eloisa esiintyjä, jonka huumorintaju näytti olevan kohdillaan – mikä tietenkin tarkoittaa sitä, että se osui yhteen oman huumorintajuni kanssa. Kunniavieraspuheenvuorossaan hän pohdiskeli mm. kauhun kokemusta ja kulumista. Nuorena koetut ensimmäiset kerrat taiteen tai minkä tahansa voimakkaan kokemuksen äärellä eivät palaa. Hakeudumme – tai ainakin yritämme hakeutua – takaisin näiden kokemusten pariin mm. katsomalla elokuvien uusintafilmatisointeja. Stephen Kingin Se-teoksen vanhemman filmatisoinnin nähneet, nuorena tosissaan elokuvan pelleä pelänneet, tahtovat nähdä uudemman filmatisoinnin nostalgiasyistä.
Kauhua aiheuttavat elementit kuitenkin kuluvat ja niistä tulee vitsien aiheita. Ihmiset voivat ostaa veriroiskekuvioilla koristellun suihkuverhon tai heistä on hauskaa söpöillä Alien-viittauksilla. Haasteellista on löytää keinot, joilla säilyttää kauhussa olennainen tunne: mitä nyt tapahtuu, mistä on kyse?
Erotiikka ei Fagerin mukaan kulu samalla tavalla kuin kauhu. Tämä lienee totta. Erotiikasta puheen ollen, luento antoi myös vastauksen siihen, miksi sekä kauhu että erotiikka ovat iän kaiken kiehtoneet minua. Ne toimivat samalla tavalla. Ihminen on kauhussa – lovecraftilaisesti ajatellen – oudossa tilanteessa, jossa ihmettelee, mitä on oikein tapahtumassa. Hän pelkää tuntematonta, mutta toisaalta se kiehtoo häntä tavattomasti. Samanlainen on tunnekokemus, kun tutustuu uuteen ihmiseen seksuaalisessa mielessä. Erotiikka kiehtoo ihmisiä myös siten, että he tahtovat tietää, mitä suljettujen verhojen takana tapahtuu. Jälleen uteliaisuus on samankaltaista kuin kauhussa.
Mitä tästä kaikesta opimme, kirjoittajina tai ihan vain ihmisinä? Jos tahdomme pitää kauhuntunteen tai erotiikan hengissä, siitä ei saa tulla asiaa, josta keskustellaan lämpimänmukavasti teen äärellä, ilman tunnetta, joka pitää valppaana ja uteliaana ja kysyy ääni väristen, mistä tässä tilanteessa oikeastaan on kyse. Niin, ehkä kauhun kokemuksessa on paljonkin hurmaa ja erotiikan kokemuksessa vähintäänkin pieni ripaus kauhua.
Mä kävin nyt ensimmäistä kertaa Kauhuconissa ja ihastuin Rikhardinkadun kirjastoon, jossa myös vierailin ensimmäistä kertaa. Tuli heti sellainen fiilis, että romaanieni maailmassa on just tällaisia kirjastoja.
VastaaPoista