Päivä alkoi ruoka-asialla. Juri Timosen johtamassa paneelissa keskustelivat kirjallisista ruoka-asioista Katri Alatalo ja Petteri Hannila. Pian kävi selväksi, ettei ruoka ole kirjallisuudessa eikä kirjoittamisessakaan mikään mitätön asia, vaikka kirjoissa onkin monesti juututtu siihen tapaan syödä ja siihen ravintoon, mikä on meidän maailmassamme tyypillistä.
Ensiksikin ruoka vaatii kirjoittajalta suunnittelua ja taustatyötä. Kun Alatalo oli kirjoittanut Käärmeiden kaupunki -romaaniaan, hänelle oli esitetty kysymys, mistä tarinan henkilöt saavat autiomaamiljöössä viiniä. Sellainen paikka piti sitten kartalle rakentaa, ja jopa ainut kartalla oleva tie sai nimekseen Viinitie. Hannila sen sijaan joutui Kaukamoinen-teostaan kirjoittaessaan selvittelemään, mitä vaikutuksia shamaanien syömällä punaisella kärpässienellä on ja kuinka sitä olisi syytä käyttää. Onneksi hän ei joutunut itse tutustumaan asiaan kokeellisesti. Kuten arvata saattaa, jotkut muut olivat näin tehneet ja auliisti kertoneet kokemuksistaan internetin ihmemaassa.
Paneelissa jouduttiin vielä Kalevalassa esitetyn oluen synnyn ja ison härän kautta Maailmanlopun ravintolaan, jossa syötäväksi haluava nauta tarjosi ravintolassa osia itsestään. Paneeli pohti sitä, kuinka kirjallisuus käsittelee lihansyöntiä kriittisesti. No, koska sanataide ottaa kantaa vaikka mihin, miksi se ei ottaisi kantaa myös syömiseen liittyviin eettisiin kysymyksiin? Paneeli muistutti myös siitä, että ruoka on niin ihmeellinen juttu, ettei Harry Potterin maailmassakaan sitä voida taikoa tyhjästä.
Ruoka on tietenkin aina hyvä aihe, mutta pieni vaara ruualla aloittamisessa on: entäs jos kaikilla on sen jälkeen koko tapahtuman ajan nälkä? Ohjelmanumeroa seurannut tauko oli luultavasti tuottoisa läheiselle K-kaupalle.
Seuraava ohjelmanumero oli Pasi Ilmari Jääskeläisen haastattelu, jossa Oskari Rantala esitti kirjailijalle kysymyksiä tämän uusimmasta romaanista Väärän kissan päivä. Yleisö sai kuulla mielenkiintoisia asioita teoksen taustoista. Kirjan syntyyn ovat vaikuttaneet mm. Jääskeläisen oman äidin dementia ja kissa-allergikon perheeseen saapunut kissa. Oli kiinnostavaa kuulla myös siitä, miten teoksen Marrasvirta-nimisellä paikkakunnalla on piirteitä niin Tourujoesta Jyväskylässä kuin Tampereesta, Pariisista ja Budapestistakin. Kirjassa esiintyvällä kirjastolla, jossa on vain lastenkirjoja, on puolestaan esikuvansa Joensuussa. Siellä Jääskeläinen vieraili lapsena ikimuistoisessa kirjastossa, jonka lastenosastolle kiivettiin – ainakin lapsen silmin – valtavat portaat.
Kirjoittamisprosessistaan Jääskeläinen kertoi, että hän saa rakennekikkailuilla houkuteltua itsensä työn pariin – kirjoittaminen kun on pohjimmiltaan tylsää touhua. Kirjabloggaajat eivät ole kuitenkaan tylsistyneet Jääskeläisen kirjojen äärellä, vaan he ovat olleet sitä mieltä, että tämä kirjoittaa keskenään erilaisia kirjoja. Kirjailija itse totesi, että on onnistunut hämäämään bloggaajia, sillä tiettyyn rajaan asti voi kirjoittaa siitä, mistä tahtoo kirjoittaa, mutta lopulta kirjailija kuitenkin päätyy aina kirjoittamaan samoista asioista.
Kirjailijahaastattelun jälkeen saatiin kuulla Juho Salon esitys suunnittelemattomista jatko-osista, joita kirjoille ja erityisesti elokuville syntyy. Salon mukaan yleisölle tarjotaan menestysteosten jatko-osia, vaikkei niitä olisikaan alun perin suunniteltu, koska yleisö tahtoo nauttia lisää samaa huvia ja toisaalta tietää, miten suosikkihahmoille kävi myöhemmin. Esimerkkeinä olivat mm. sir Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes sekä Star Wars. Salon mukaan Harry Potter -kirjasarjaa seuranneessa näytelmässä yhdistyvät hienosti molemmat yleisön jatko-osille asemattamat toiveet.
Sitten päästiin roolipelien maailmaan. Roolipeliskeneä esitteli Nuppu Soanjärvi juuri viime kesänä perustetusta Suomen roolipeliseurasta. Yleisö sai selvityksen siitä, miten roolipelaaminen on muuttunut ja mitä toimintaa roolipeliseuralla on.
Tämänvuotisen Lokaconin päätti Tanja Välisalon ja Maria Ruotsalaisen esitys, jonka aiheena oli 133 maata käsittävä Game of Thrones -televisiosarjan vastaanottotutkimus. Tutkijat olivat vasta saaneet aineiston käsiinsä, joten paljon oli vielä tutkimustyötä edessä, mutta Lokaconin yleisö sai kuulla jotain, mitä tähän mennessä oli selvinnyt. Esimerkiksi se selvisi, että vastaajille kolme mieluisinta hahmoa sarjassa olivat Tyrion Lannister, Jon Snow ja Arya Stark. Mutta missä on Dany, minä vaan kysyn.
Tutkimus näyttäisi antavan myös mielenkiintoista tietoa siitä, miten ihmiset kokevat George R.R. Martinin kirjojen ja televisiosarjan suhteen. Vaikka monet vastaajat pitivät kirjaa ensisijaisena, oli mm. vastaaja, joka oli sitä mieltä, että televisiosarja on niin ahdistava, ettei hän koskaan aio lukea Martinin kirjoja. Oli myös aika lohdullista kuulla, että ilmeisesti kaikki muutkaan eivät pysy kärryillä siinä, mitkä tapahtumat tapahtuvat kirjassa, mitkä televisiosarjassa, vaan teosten rajat hämärtyvät.
Mielenkiintoista oli myös kuulla, miten tutkimuksen pohjana olevaan kyselyyn vastanneet olivat – ehkä hieman ylikin – tulkinneet, mitä ”Winter is coming” -lauseen talvi tarkoittaa. Sitä tulkittiin kirjaimellisesti ja metaforisesti, poliittisesti ja luonnontieteellisesti (ilmastonmuutos). Kiintoisaa oli, että joidenkin mielestä se kuvasi suurta uhkaa tai jopa kaiken loppua, kun taas toisten mielestä se oli jotain, mikä kertoi toivosta, että asiat muuttuvat.
Lokacon oli oikein antoisa. Ehkä parasta oli kuitenkin päästä vielä kaiken tämän ohjelman jälkeen Sohwille syömään maksaa ja juomaan punaviiniä hyvässä seurassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti