Avioliitto ei erityisemmin houkuta lady Amandaa, mutta lääketiede houkuttaa sitäkin enemmän. Eikä tieteellisen uran kiehtovuus hämmästytä sinänsä, sillä tämä nuori nainen on hyvin lahjakas. Kanakoppiin rakentamassaan laboratoriossa Amanda on kehitellyt mekaanista hämähäkkiä, joka voisi onnistuessaan kutoa hermot kuntoon hänen pyörätuolia käyttävän veljensä kehossa – ja yhtä hyvin se voisi parantaa lordi Thorntonin jalan.
Lordi Thornton näkee heti Amandan lahjakkuuden, ja pian lady Amanda onkin Thorntonin laboratoriossa kehittelemässä hämähäkkiään, jonka rakentaminen pitää aloittaa alusta, koska joku on sen kanakoppilaboratoriosta varastanut. Samalla Amanda joutuu mukaan vaarallisen rikollisen jahtaamiseen, sillä lordi Thornton on mukana kuningattaren vakoojissa. Nämä yrittävät selvittää, kuka on vienyt arvokasta teknologiaa ja testaa sitä karmein seurauksin paikallisiin romaneihin. Tähän juonikuvioon Amandalla on myös henkilökohtaiset siteet: hän sisarensa Emily on siirtynyt asumaan romaniyhteisöön, koska on löytänyt rakkaansa sieltä.
Lukijalta ei erityisemmin piilotella Amandan ja Thorntonin tunteita toisiaan kohtaan. Amanda, joka ei ole tahtonut kenenkään vaimoksi, alkaa vähitellen hyväksyä ajatuksen avioliitosta, kunhan Thornton voisi olla hänen puolisonsa. Thornton puolestaan käy taistelua sitä vastaan, ettei voi lähestyä Amandaa, koska tämä on hänen oppilaansa. Jokseenkin vähäperusteisesti Thornton myös hokee itselleen, ettei tahdo vaimoa. Lopulta huomatessaan rakastuneensa Amandaan hän toteaa, että tämän piti olla vain ohimenevä juttu. Yllättäen Thorntonilla ei kuitenkaan tunnu olevan naisia joka varpaalle ja sormelle, joten… Tässäpä meille sankari, joka on intohimoinen mutta sopivan puhtoinen, koska ei hypi sängystä sänkyyn, vaikka sille ainoalle oikealle rakkaudelle onkin olevinaan monta estettä. Hän vain sattui haluamaan yhden lyhyen suhteen omaksi ja Amandan iloksi ainoastaan… Uskokoon, kuka tahtoo, että se jollekulle sitoutumiskammoiselle noin intohimoisesti tuntevalle riittäisi.
Tasapuolisuuden nimissä Amandallakaan ei ole kosija-armeijaa, ainoastaan eräs Simon, jossa ei näyttäisi perinteiseen tapaan olevan mitään muuta vikaa kuin se, että hän ei saa Amandaa huokaamaan intohimosta ja kostumaan sillä sekunnilla kun sanoo päivää. Kuka romanttisen tarinan sankaritar nyt sellaisen naisi? Sillä tokihan Amandakin on intohimoinen muutakin kuin tiedettä kohtaan. Ja on vaikea naida mies, johon intohimot eivät kohdistu, jos on olemassa toinen, johon ne kohdistuvat.
Tarina pidättelee Amandan ja Thorntonin intohimoja aisoissa pitkähkön ajan, mikä on toki kerronnan jännitteen kannalta järkevää. Jännite päähenkilöiden välillä on uskottava, ja kun jotain viimein tapahtuu, se on ihanan kuumaa ja kerrotaan suorasukaisesti muttei vulgaaristi – minun makuuni sopivasti.
Tarinan maailmassa Thamesissa asustaa krakeneita, ja niitä kohdataankin. Ohimennen mainitaan, että Orkneysaarilla elää selkieitä (skottilaisia mytologisia hyljeolentoja), mutta tässä tarinassa niitä ei nähdä. Ehkäpä Renwickin fantasiamaailma avautuu enemmän kirjasarjan muissa osissa. Tässä tarinassa painottuu tiede – ja toki tuo rakkaustarina – eikä se varmasti loista poissaolollaan muissakaan osissa, sillä Renwickillä on tohtorintutkinto biologiasta.
The Golden Spideria voi suositella lukijoille, jotka tahtovat tarinan, jossa on intohimoa toista ihmistä ja tieteen mahdollisuuksia kohtaan, raa’asti toimiva rikollinen, petoksia sekä pieni annos myyttisiä olentoja. Itse ainakin aion lukea myös seuraavan osan An Elemental Steampunk Chronicle -sarjasta, jonka tämä kirja aloittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti