Hallin kirja antaa paljon konkreettisia vinkkejä siihen, miten tekstiin rakennetaan Deep PoV. Pikkuteos sisältää paljon esimerkkejä, jotka auttavat ymmärtämään teoriaa, ja lisäksi jokaisesta asiasta on myös harjoitus, jonka avulla voi oitis kokeilla, miten tekniikka toimii. Jos jollain tavalla osaa englantia, kirja on helppo- ja nopealukuinen ja antaa samalta istumalta käyttökelpoisia tekniikoita käytettäviksi mihin tahansa fiktiiviseen tekstiin.
Oppaassa neuvotaan mm., miten henkilöhahmon aivot suodattavat hänen tekemiään havaintoja. Tämä oli avartavaa luettavaa, sillä on tietenkin helpointa huomata ympäristöstään ne asiat, jotka itse juuri tällaisena oikeana ihmisenä havainnoisi. Entäpä jos oikeasti haluaisi (ja tietenkin pitäisikin haluta) kirjoittaa henkilöistä, jotka ovat erilaisia kuin itse on? Hallin mukaan ihmiset suodattavat havaintojaan eri tavoin mm. koulutuksensa, kasvatuksensa ja harrastustensa vuoksi. Sisustussuunnittelija näkee keittiön eri tavoin kuin kokki. Myös elämäntilanne vaikuttaa siihen, mitä ihminen tai henkilöhahmo havainnoi. Juuri raskaudestaan tietoiseksi tullut nainen kiinnittää huomiota pieniin lapsiin, leluihin ja muihin lapsiin liittyviin asioihin.
Miten havainnoista ja tunteista pitäisi sitten kirjoittaa? Hall kehottaa jättämään pois ns. ajatteluverbit. Jos ollaan näkökulmahenkilön pään sisällä, ajatukset voi esittää suoraan, eikä tarvita turhia selittäviä verbejä, kuten ajatella, ymmärtää, harkita, ihmetellä, pohtia jne. Tunteiden kuvaamisen ohjeeksi teos antaa, että tunteita pitäisi kuvata sinä fyysisenä tuntemuksena, jonka se aiheuttaa. Tämäkin on varsin käyttökelpoinen neuvo. Vatsan ympäri vääntymiseen on helpompi samastua kuin siihen, että joku vain toteaa, että henkilöä esimerkiksi jännittää.
Koska Deep PoV -tekniikka perustuu siihen, että tekstissä pysytään tiukasti näkökulmahenkilön päässä, Hall antaa myös ohjeita siihen, miten kuvata tämän henkilön ulkonäköä, jos se ylipäänsä on tarpeen. Kukaanhan ei päässään ajattele (yleensä) tyypillistä kirjallista ulkonäkökuvausta tyyliin ”Olen sinisilmäinen, vaaleahiuksinen, vankkarakenteinen, keskimääräisen kaunis nainen.” Hall kehottaa yhdistämään ulkonäön kuvauksen toimintaan. Esimerkiksi jos ihminen on pitkä, hän joutuu kumartumaan mennessään matalasta ovesta. Kumartumisen kertominen kertoo jotain henkilön ulkoisesta olemuksesta. Henkilöhahmo voi myös esimerkiksi katsoa peiliin tai toiset henkilöt voivat kommentoida näkökulmahenkilön ulkonäköä.
Deep PoV -tekniikkaa käytettäessä on myös haasteellista kuvata tapahtumia, jotka tapahtuvat muualla kuin missä näkökulmahenkilö on. Tähänkin Hall antaa ohjeita, mm. muualla tapahtuneiden asioiden kuvaamisen mediassa tai kirjeissä. Koska samassa tekstissä voi olla useitakin näkökulmahenkilöitä, Hall antaa myös ohjeita siihen, miten Deep PoV vaihdetaan niin, että lukija pysyy mukana mahdollisimman hyvin. Kun näkökulmahenkilö muuttuu, pitää uusi näkökulmahenkilö tuoda esimerkiksi henkilön kokeman kautta esille heti ensimmäisessä virkkeessä, jossa on uusi näkökulma.
Erityisen kiinnostavaa oppaassa oli mielestäni se, miten kirjoitetaan, jos näkökulmahenkilö on mies. On sen verran haastava ja hauska ajatus kirjoittaa vastakkaisen sukupuolen näkökulmasta, että pohdin tätä aihetta erillisessä postauksessa hieman myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti