Vaihteeksi romantiikkaa

Osallistuin keväällä Me Naiset -lehden kesänovellikilpailuun, jossa haetaan keväisin novelleja lehden kesäliitteeseen. Tämän vuoden teemana oli matka, joka muutti kaiken – tai jotain siihen suuntaan.

Koska Lontoo on minulle melkoisen tuttu ja erityisen rakas matkakohde, se valikoitui novellin miljööksi. Tarina ei ole erityisen kesäinen, vaikka sijoittuukin alkukesään. Kesäliitteeseen pitää tarjota tietenkin kesänovellia. Ja romantiikkaa. En oikein osannut ajatella muuta, vaikka toki kesänovelli voisi kertoa jostain ihan muustakin kuin rakastumisesta.

Tarinassa on tosielämän inspiroivia elementtejä – siinä mm. käydään taidenäyttelyssä, jossa olen käynyt ja teatteriesityksessä, jonka olen Lontoossa nähnyt. Sen sijaan tarinan love interest on kuvitteellinen. Mieshahmo Oskar on kuitenkin kunnianosoitus kaikille tavallisille suomalaisille miehille, jotka pitävät monien miesten mieliasioista, kuten jalkapallosta.

Novelli on luettavissa Me Naisten uusimman numeron (28/2021) kesäliitteestä.

Oman novellin näkeminen lehtipisteessä aiheutti jännän fiiliksen. Ensin hymyilytti ja sitten alkoi hieman henkeä ahdistaa ja jalkoja heikottaa. Hieman myöhemmin on skumpan ja kakun aika. Olen tehnyt niiden nauttimisesta perinteen jokaisen julkaistun tekstin jälkeen.

Kahvila Kaneli - kirjoita eri aikakaudella

Kirjoitan mieluusti kahviloissa. En häiriinny äänistä kirjoittaessani, vaikka lukeminen ei onnistukaan samalla tavalla äänten keskellä. 

Minulla on kotikaupungissani Kuopiossa useampia kahviloita, joissa olen kirjoittanut. Ympäristönä ehdottomasti omaperäisin näistä on Kahvila Kaneli Kauppakadulla. 

Muistan ensimmäisen kerran, kun päädyin sisään Kaneliin. Satoi, ja minun oli päästävä jonnekin suojaan. Olin silloin vielä kohtuu uusi kuopiolainen - vielä paljon uudempi kuin nykyään. Huomasin kahvilan ja pujahdin sisään. Ja minusta tuntui, kuin olisin astunut toiseen aikakauteen. 

Ennen korona-aikaa Kanelissa oli sekin hyvä puoli, että se oli viikon loppupuolella auki iltakymmeneen asti. Mikäs sen mainiompaa iltavirkulle kirjoittajalle! Ehkä asiat vielä palaavat ennalleen. Sitten tulee varmasti naputettua taas tekstiä Kanelissakin joko teen ja punaviinilasin äärellä. 

Her Errant Earl - kuinka inhottava aviomies muuttuu ihanaksi

Victoria on nainut Pembroken jaarlin ja muuttanut New Yorkista Englantiin. Avioliitto on kuitenkin kaikkea muuta kuin olisi voinut toivoa. Aviomies Will häipyy rakastajattariensa perään ja erään temperamentikkaan oopperalaulajan hän on antanut jopa asua kaupunkitalossaan niin että kaikki näkevät, ketä mies pitää maaseudulla odottavaa vaimoaan tärkeämpänä. 

Scarlett Scottin kirjassa Her Errant Earl lähtöasetelma on romanttiselle kirjalle tyypillinen: sankarittaren tilanne näyttää jokseenkin epätoivoiselta – vaikka tässä tapauksessa on jo naimisiinkin päästy, ei onnesta ja rakkaudesta ole tietoakaan. Teos aloittaa Wicked Husbands -sarjan, ja Will ainakin istuu tähän otsakkeeseen.

Will on toisaalta yhä herttuaisänsä talutushihnassa. Hän on kuvitellut voivansa tehdä mitä tahansa, ja erityisesti asioita, joita hänen isänsä paheksuu, mutta isällä on häneen yhä valtaa. Isä vaatii perillistä, nyt kun Will on saatu hyvät myötäjäiset tuottaneisiin naimisiin. Will kärsii lapsuutensa traumoista: sen paremmin äiti kuin isäkään ei ole ollut läheinen. Kun hän palaa kaupungista vaimonsa luo saattaakseen tämän raskaaksi, hän huomaakin itselleen yllättäen, että hänen vaimossaan on paljon muutakin hyvää kuin myötäjäiset. Will huomaa myös tuntevansa valtavaa vetoa vaimoaan kohtaan, mutta tämä on tullut loukatuksi niin pahoin, ettei päästä puolisoaan lähelle.

Sitä Will ei tiedä, että myös Victoria taistelee haluntunteiden kanssa. Will vetää häntä puoleensa, tahtoi hän tai ei.

He was breathtaking. The knot of desire building within her grew. He was lean yet muscled, his chest broad and defined. But what truly attracted her attention was not his taut stomach or the long, strong lines of his legs. No indeed, it was the rigid arousal jutting proudly from the apex of his thighs.

Good heavens.

Mutta Victoria uskoo vapauteen ja Will pitää sitä mahdottomuutena, koska velvollisuus ja yhteiskunta kahlitsevat ihmiset. Will on kuitenkin erittäin luottavainen viettelytaitoonsa – ärsyttävän luottavainen. Toki Will on kokenut viettelijä: hänellä on ollut naisia eikä hän ole oikeasti välittänyt kenestäkään. Mutta nyt hänellä on vaimo, joka on saanut kotitilan vanhaan kukoistukseensa ja joka vetää Williä puoleensa niin, että se ahdistaa. Willillä on nimittäin paitsi himoa vaimoaan kohtaan, myös helliä tunteita, ja Willille ne ovat uusi ja pelottava asia.

Sekä Victoria että Will taistelevat siis halujensa kanssa – ja rakkauden. Lukijaa kiinnostaakin, onnistuuko kirjailija vakuuttavasti tekemään tästä himosta ja heränneestä kunniallisesta tunteesta niin vahvan, että lukija ostaa ajatuksen anteeksiannosta. Will on kuitenkin ihan oikeasti naisia ympäriinsä tunteettomasti paneskellut mulkku ja Victoria pahasti loukattu aviovaimo, joka silti lankeaa puolisonsa pauloihin, koska tämä on niin lipevä ja hyvännäköinen. Riittääkö sympatiaan se, että Will on itse kaltoinkohdeltu ja että hänet on pakotettu avioliittoon, johon hän ei ole halunnut?

Tietenkin paikalle raahataan molemmat avioparin välejä hiertävät henkilöt: sekä Willin oopperalaulajarakastajatar että kylmyyttä hohkava isä. Eikä ketään yllätä, että pääpari päätyy lopulta elämään yhdessä onnellisina, koska genre vaatii sellaisen lopun. En osaa sanoa, onko tie tähän lopputulokseen vakuuttava, mutta kyllä kirja minua viihdytti, vaikka se nettikommenttien perusteella jakaa mielipiteitä rajusti. Nimenomaan Willin luonnetta pidetään sellaisena, ettei häneen voi tykästyä. Mutta jos aviomiehen määritteeksi on laitettu ”wicked”, miten hän voisi olla alusta alkaen rakastettava?

Toki on taito kääntää inhottava henkilöhahmo näyttämään rakastettavalta ja haluttavalta, ja lukijan pitää uskoa muutos, mutta toisaalta eroottinen romantiikka ei varsinaisesti ole realistinen genre muutoinkaan. Sanottakoon kuitenkin, ettei Her Errant Earl mikään mestariteos ole, vaikka viihdyttävä onkin. Muistelen vain kaiholla erästä alkuun hyvinkin vastenmielistä fiktiivistä miestä, jota lopulta tuskin kukaan voi olla rakastamatta. Hänen nimensä on Fitzwilliam Darcy.

Lailla neitsyen - ensimmäinen julkaistu eroottinen novellini

Ensimmäinen genreltään erotiikkaa oleva novellini on julki. Kosmoskynän vuoden 2021 ensimmäisen numeron teemana on seksuaalisuus ja erotiikka. Oli pakko yrittää mukaan, koska aihe oli kerrankin kuin minulle tehty. Kaivoin vanhan kesäyönovellini esille ja viilausten ja nimenmuutoksen jälkeen se pääsi lehteen! 

Monenlaisia ekojakertoja voi kokea kypsemmässäkin iässä, ja kuivien kausien jälkeen voi olla lätisevän märkää. Joskus yksi kesäyö - tai eipä tuolla vuodenajalla niin väliä - voi mullistaa ihmisen käsityksen itsestään. Eikä Madonnan Like a Virginkaan kerro neitsyestä. 

Tämän novellin kohdalla olen tehnyt ehkä hupaisinta taustatutkimusta. Katsoin videon lohen kutemisesta. Siinä oli taustalla selostus ja yksinäinen lohi pyöriskeli jonkun purosen pohjassa eikä toista lohta saapunut paikalle. Oma novellini ei ole kuitenkaan yhtä surumielinen. 

Erityisen onnellinen olen novellin yhteydessä olevan Nita Mäenpään arvostelun seuraavista sanoista: 

"Usein fiktiiviset seksikohtaukset ovat lyyrisyytensä ja kiertoilmauksiensa takia vaivaannuttavaa luettavaa. Arkon novelli ei kärsi tästä ongelmasta, sillä sen riettaan humoristinen sävy sopii erinomaisesti aiheen käsittelyyn."

Tarkoitus onkin aina näitä kirjoittaessa hieman rietastella. 

Poison or Protect – rakkaus jättää varjoonsa salamurhat

Gail Carrigerin Parasolverse-universumi on fiktiivinen maailma, jonne olen pitkään halunnut sukeltaa. Pääsin viimein alkuun siihen tutustumisessa, kun luin pienoisromaanin nimeltä Poison or Protect. Se on Delightfully Deadly -sarjan ensimmäinen kirja. Parasolverseen sijoittuu useita kirjasarjoja, joiden kronologinen järjestys on eri kuin kirjoittamisjärjestys. Poison or Protect -kirjan tarina tapahtuu vuonna 1867, Parasolverse-tarinoiden aikajanan alkupuolella.

Lady Preshea Villentia, tarinan sankaritar, tunnetaan lempinimellä The Mourning Star – niin monta aviomiestä häneltä on kuollut, eikä hän huhujen mukaan ole viaton tekijä siinä, että miehet ovat päässeet hengestään. Onkin totta, että Preshea on koulutettu vakooja ja tappaja, niin asiantunteva, ettei hän koskaan myrkyttäisi ketään myrkkysormukseen kätketyllä myrkyllä, koska se olisi liian ilmiselvää.

Nyt Preshea kutsutaan hoitamaan pariakin tehtävää Snodgroven herttuan tilallaan järjestämiin juhliin. Hänen mielensä sekoittaa kuitenkin paikalle saapuva skotti kapteeni Gavin Ruthven, jolla on mm. vastustamaton ääni: “The voice equivalent of mulled wine, warm and heavily spiced.” Ah, olisin jokseenkin varmasti itsekin langennut mieheen pelkän äänen perusteella, joten älkäämme syyttäkö Presheaa.

Poison or Protect on oikeastaan huono nimi tälle pienoisromaanille, niin iskevä ja houkuttava kuin otsake onkin. Kumpikaan keskeisistä henkilöistä ei joudu tarinan aikana valitsemaan myrkytyksen – tai edes murhan – ja suojelun välillä, sillä kertomuksessa fokus on aivan muissa asioissa. Kun Preshea ja Gavin kohtaavat toisensa, kaikki muu jää sivurooliin, myös murhayrityksen ja ei-toivotun avioliiton estäminen, joiden vuoksi paikalle on tultu. Preshea hoitaa tehtävänsä heikommallakin kädellä ja voi siksi keskittyä Gavinin raivostuttavaan vetovoimaan tai paremminkin sen torjumiseen. Preshealla on nimittäin trauma ja taktiikka:

For shame, Preshea Buss. There is no hope to be found in a man. I am done with wanting anything but control.

I will break his heart, she decided. That is the only way to expose his brutality. Then he will lash out at me as they all do. And I will have my reason for never trying at all.

Kuten arvata saattaa, Preshean suunnitelma antaa Gavinin rakastua itseensä ja sitten julmasti kääntää tälle selkänsä ei toimi kovin tehokkaasti. Gavin huomaa nopeasti, ettei Preshea ole sama ihminen kahden kesken ja seurapiirin keskellä. Miehessä on kärsivällisyyttä, jota Preshea tarvitsee. Pääparin välillä kipinöi, eroottinen jännite on hyvä, mutta seksikohtaukset eivät jostain syystä tempaisseet minua mukaansa – siitäkään huolimatta, että Gavinin solmiotemppu miellytti minua kovasti. Jonkin verran tarinassa oli myös soutamista ja huopaamista, mikä tosin on tyypillistä rakkaustarinoille.  

Parasolverse-maailmaan saadaan tässä vain pieni kurkistus. Vampyyrilordi Akeldama esiintyy tarinassa lyhyesti. Nähtävästi hän on merkittävä hahmo monessa muussa Carrigerin Parasolverse-kirjassa. Herttua Snodgroven kartanossa asuu kotikummitus, äskettäin edesmennyt perheenjäsen. Hahmo on mielenkiintoinen yksityiskohta, mutta hänen osuutensa tarinankehittelyssä on melko olematon.

Poison or Protect jättää monta asiaa ärsyttävästi puolitiehen, ja niistä joku lukija saattaakin hermostua. Itse kuitenkin nautiskelin pikaisesti luettavasta rakkaustarinasta ja viktoriaaniseen aikaan huvittuneesti suhtautuvasta kerronnasta. Haluan ehdottomasti lukea lisää Parasolverse-tarinoita.

Philip’s Rules – viktoriaanista kotikuria

Kokemukseni fetissejä käsittelevästä kaunokirjallisuudesta on olematon. Amazonilta löytää kuitenkin monenlaista luettavaa ilmaiseksi, ja avarran mielelläni lukukokemuksiani, varsinkin jos tarina sijoittuu 1800-luvullle. Golden Angelin teos Philip’s Rules on ensimmäinen osa sarjasta Bridal Discipline. Otsikko kertookin jo kaiken olennaisen: teoksessa on keskeistä perinteinen kotikuri, jota toteutetaan läimimällä takapuolta kämmenellä ja erinäisillä välineillä.

Cordelian aviomies on kuollut, ja tuoreelle leskelle tarjoaa avioliittoa Dunburyn markiisi Philip Stanley. Avioliittotarjous on kannattava, ja niinpä Cordeliasta tulee markiisin vaimo. Samaan perhekuntaan siirtyy myös Gabrielle, Cordelian tytärpuoli, joka ei ole merkittävästi Cordeliaa itseään nuorempi. Perheenpää Philip osaa käyttää kotikuria nautinnon antamiseen mutta pitää huolen myös siitä, että kurittaa tarvittaessa pelkästään kurin vuoksi niin vaimoaan kuin tämän tytärpuoltakin, kun nämä toimivat asiattomasti.

Ei valtavasti yllätä, että Cordelia löytää kuritetuksi tulemisesta piankin nautinnollisia puolia – teoshan on naisille suunnattua romantiikkaa. Philip ei ole makuuhuoneessa hassumpi aviomies: hän näyttää tuoreelle vaimolleen saman tien, että seksi voi olla nautinnollista, mistä Cordelialla ei ensimmäisen aviomiehensä kanssa ollut hajuakaan.

Ongelmallista kirjassa onkin se, että kaikki on hieman liian helppoa ja itsestäänselvää. Jännitteitä yritetään luoda lähinnä parista asiasta. Ensiksikin Cordelia on epävarma siitä, mitä Philip tuntee häntä kohtaan. Hän on itse rakastunut uuteen aviomieheensä mutta ei voi luottaa siihen, että miehen tunteet ovat samankaltaiset. Cordelia haluaa myös Philipin luottamuksen mutta onnistuu itse toimimaan niin, ettei mies voi luottaa häneen. 

Toinen jännitettä muodostava asia on Gabrielle. Cordelian tytärpuoli on käytökseltään oikukas ja hänen mainettaan on suojeltava, kun hän pääsee tutustumaan Lontoon seurapiireihin debytanttivuonnaan. Tässäkin juonikuviossa jännite alkaa todella kiristyä aivan liian myöhään.

Philip pitää Cordelian alistuvasta luonteesta mutta toisaalta yrittää saada tälle hieman tahdonvoimaa ottaa rouvan asema haltuun ja muodostaa toimiva aviosuhde, jossa puolisot ovat samalla puolella. Tavallaan tämäkin on aivan hyvä teema, mutta kaikki jää pintaraapaisuksi. Cordelia tekee virheitä, mutta missään kohtaa hän ei ole oikeasti esimerkiksi vaarassa menettää rakastamaansa Philipiä.

Kirjassa on yksityiskohtaisia seksikohtauksia. Ne eivät kuitenkaan ole kummoisia. Kun on lukenut yhden, eivät toiset tuo välttämättä mitään uutta. Toki kyseessä on fetissiin keskittyvä kirja, mutta ehkä juuri siksi olisinkin olettanut, että sellaisessa myös piiskauskohtauksissa olisi enemmän variaatiota. Osa seksikohtauksista on myös perusteettomia, eli ne ovat tarinassa selvästikin vain siksi, että on ajateltu, että nytpä seksikohtaus olisi kiva. Seksikohtauksissa, kuten kirjassa muutoinkin, häiritsee myös se, että kesken homman siirrytään toisen henkilön näkökulmaan, mistä syystä ei päästä lopultakaan uppoamaan kenenkään mieleen.

Myös seksikohtausten kieli on ajoittain liian kiemurtelevaa minun makuuni:

As he smoothed his hands over her bare bottom, she shivered, but he slid his fingers down to the delicate petals of her womanhood, she was soaking wet.

Tämä on tietenkin makuasia. Monet pitävät runollisista jalkovälin kuvauksista, jopa kukkaiskuvastosta. Itse en yleensä innostu näistä.

Kirjan päähenkilöt Cordelia ja Philip ovat melkoisen värittömiä. Tytärpuoli Gabrielle on paljon värikkäämpi persoona, ja saattaakin olla, että joskus annan mahdollisuuden tämän sarjan kakkososalle, jossa kerrotaan Gabriellen avioliitosta, johon hänet määrätään tämän osan lopussa. Toki Gabriellekin on aika stereotyyppinen kapinallinen nuori nainen, mutta hänessä on sentään särmää.

Philip’s Rules ei siis iskenyt minuun yhtä tehokkaasti kuin Philipin kämmen Cordelian takapuoleen, mutta ainakin Amazonin palautteiden mukaan monet lukijat ovat tästä kovasti pitäneet. Teoksen saa edelleen Amazonilta ilmaiseksi, joten jos tuntuu, että kirja voisi sopia itselle, asian varmistaminen ei tule ainakaan kalliiksi.

Etsitään erotiikan kirjoittajia

Erotiikka on aina ollut kirjallisuudenlajina minulle rakas. Nyt toiveissa olisi löytää muita lajista kiinnostuneita, jotta voisi keskustella erotiikan - niin spekulatiivisen kuin muunkin - kirjoittamisesta, saada ja antaa palautetta ja vaikkapa kehitellä yhteisiä projekteja.

Jos sinusta tuntuu, että erotiikkaan keskittyvä kirjoittajaryhmä voisi olla paikkasi, pääset mukaan tästä linkistä: Erotiikankirjoitusryhmä Hurmio.

Jos Discord ei ole tuttu, siihen voi tutustua täällä: Discord. Tilin voi luoda täällä: Tilin luominen Discordiin.