Scarlett Scottin kirjassa Her Errant Earl lähtöasetelma on romanttiselle kirjalle tyypillinen: sankarittaren tilanne näyttää jokseenkin epätoivoiselta – vaikka tässä tapauksessa on jo naimisiinkin päästy, ei onnesta ja rakkaudesta ole tietoakaan. Teos aloittaa Wicked Husbands -sarjan, ja Will ainakin istuu tähän otsakkeeseen.
Will on toisaalta yhä herttuaisänsä talutushihnassa. Hän on kuvitellut voivansa tehdä mitä tahansa, ja erityisesti asioita, joita hänen isänsä paheksuu, mutta isällä on häneen yhä valtaa. Isä vaatii perillistä, nyt kun Will on saatu hyvät myötäjäiset tuottaneisiin naimisiin. Will kärsii lapsuutensa traumoista: sen paremmin äiti kuin isäkään ei ole ollut läheinen. Kun hän palaa kaupungista vaimonsa luo saattaakseen tämän raskaaksi, hän huomaakin itselleen yllättäen, että hänen vaimossaan on paljon muutakin hyvää kuin myötäjäiset. Will huomaa myös tuntevansa valtavaa vetoa vaimoaan kohtaan, mutta tämä on tullut loukatuksi niin pahoin, ettei päästä puolisoaan lähelle.
Sitä Will ei tiedä, että myös Victoria taistelee haluntunteiden kanssa. Will vetää häntä puoleensa, tahtoi hän tai ei.
He was breathtaking. The knot of desire building within her grew. He was lean yet muscled, his chest broad and defined. But what truly attracted her attention was not his taut stomach or the long, strong lines of his legs. No indeed, it was the rigid arousal jutting proudly from the apex of his thighs.
Good heavens.
Mutta Victoria uskoo vapauteen ja Will pitää sitä mahdottomuutena, koska velvollisuus ja yhteiskunta kahlitsevat ihmiset. Will on kuitenkin erittäin luottavainen viettelytaitoonsa – ärsyttävän luottavainen. Toki Will on kokenut viettelijä: hänellä on ollut naisia eikä hän ole oikeasti välittänyt kenestäkään. Mutta nyt hänellä on vaimo, joka on saanut kotitilan vanhaan kukoistukseensa ja joka vetää Williä puoleensa niin, että se ahdistaa. Willillä on nimittäin paitsi himoa vaimoaan kohtaan, myös helliä tunteita, ja Willille ne ovat uusi ja pelottava asia.
Sekä Victoria että Will taistelevat siis halujensa kanssa – ja rakkauden. Lukijaa kiinnostaakin, onnistuuko kirjailija vakuuttavasti tekemään tästä himosta ja heränneestä kunniallisesta tunteesta niin vahvan, että lukija ostaa ajatuksen anteeksiannosta. Will on kuitenkin ihan oikeasti naisia ympäriinsä tunteettomasti paneskellut mulkku ja Victoria pahasti loukattu aviovaimo, joka silti lankeaa puolisonsa pauloihin, koska tämä on niin lipevä ja hyvännäköinen. Riittääkö sympatiaan se, että Will on itse kaltoinkohdeltu ja että hänet on pakotettu avioliittoon, johon hän ei ole halunnut?
Tietenkin paikalle raahataan molemmat avioparin välejä hiertävät henkilöt: sekä Willin oopperalaulajarakastajatar että kylmyyttä hohkava isä. Eikä ketään yllätä, että pääpari päätyy lopulta elämään yhdessä onnellisina, koska genre vaatii sellaisen lopun. En osaa sanoa, onko tie tähän lopputulokseen vakuuttava, mutta kyllä kirja minua viihdytti, vaikka se nettikommenttien perusteella jakaa mielipiteitä rajusti. Nimenomaan Willin luonnetta pidetään sellaisena, ettei häneen voi tykästyä. Mutta jos aviomiehen määritteeksi on laitettu ”wicked”, miten hän voisi olla alusta alkaen rakastettava?
Toki on taito kääntää inhottava henkilöhahmo näyttämään rakastettavalta ja haluttavalta, ja lukijan pitää uskoa muutos, mutta toisaalta eroottinen romantiikka ei varsinaisesti ole realistinen genre muutoinkaan. Sanottakoon kuitenkin, ettei Her Errant Earl mikään mestariteos ole, vaikka viihdyttävä onkin. Muistelen vain kaiholla erästä alkuun hyvinkin vastenmielistä fiktiivistä miestä, jota lopulta tuskin kukaan voi olla rakastamatta. Hänen nimensä on Fitzwilliam Darcy.
