Ongelmani on epäilemättä yleinen: jotain pitäisi tehdä ja sitten tuleekin inspiraatiota johonkin aivan muuhun. Olen jälleen editoinnin äärellä – tai ainakin minun pitäisi olla. Mutta kaupungilla kävellessä mieleen iskee ensin Salarakas-projektini ja siihen on pakko kirjoittaa hieman. Ihan pakko, muutenhan se teksti valuu aivoista jonnekin, katoaa. Nämä tuntemukset sopivat juuri siihen tekstiin ja ne on saatava talteen. Sanat tulevat päähän itsestään juuri silloin kun en ole koneen äärellä. Onneksi kävelymatka kahvilaan, jonne olen menossa tekstien parissa työskentelemään, ei ole pitkä. Lauseet pysyvät luultavasti muistissa sinne asti.
Sitten syntyy idea kokonaiseen novellikokoelmaan. Näitä aiemmin kirjoitettuja pikkutekstejähän voisi laajentaa, näissähän olisi ainesta! Tämähän on mainio idea! Tämä on pakko tehdä! Jos ei nyt heti voi kirjoittaa kiivaasti raakaversiota kaikista kokoelman teksteistä, ainakin ideat on saatava ylös.
Tunnistan tämän pakollisten töiden välttelyn kyllä muusta elämästä: esimerkiksi silloin kun pitäisi siivota, tulee tehtyä joskus ahkerastikin jotain muuta, eikä edes inspiraatiota tarvita, tai uusia ideoita. Mutta siivoamiseen en suhtaudukaan intohimoisesti niin kuin tarinoihini. Miksi sitten ei voi olla sen tarinan äärellä, jonka äärellä kuuluisi olla? Miten voi pitää mielensä kurissa? Ja kannattaako sitä pitää kurissa, jos kerran tekstiä syntyy ja ideoita putkahtelee päähän? Eihän näin käy läheskään koko ajan, vaan yleensä kirjoittaminen on sitä, että on vain istuttava tekstin äärelle ja kirjoitettava, annettava inspiraation syntyä siitä, että työstää tekstiään ja ruokkii ajatuksia, jotka liittyvät tarinaan, jota on tekemässä.
Mutta miksi ihmeessä inspiraatio kohdistuu usein johonkin muuhun kuin mihin sen pitäisi? Onko tämä jokin yleinen ihmismielen ominaisuus? Uskomme, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella? Siellä missä on teksti, johon ei saisi juuri silloin koskea? Vai onko tämä jotain muuta kuin intohimokysymys? Niin ja onko teillä kaikilla muilla parempi itsekuri kuin minulla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti