Romancing the Beat – miten rakentaa romanttisen tarinan kaari

Gwen Hayesin kirjoitusopas Romancing the Beat esittelee monivaiheisen rakenteen, jolla kirjoittaja voi rakentaa romanttisen tarinan kaaren. Hayes jakaa kaavansa neljään osaan: alkuasetelma, rakastuminen, rakkaudesta vetäytyminen ja rakkaudesta taisteleminen. Jokaisessa näistä osista tapahtuu useita tarinan kannalta tärkeitä asioita. Rakenne jakautuukin yhteensä 20 palaseen, joista osa voi tosin tapahtua esimerkiksi samassa luvussa. Hayes kutsuu näitä palasia nimellä story beat tai lyhyemmin beat. 

Romancing the Beat on hyvin nopeasti luettu kirjoitusopas, jonka esittelemän kaavan etu on mielestäni juuri sen monivaiheisuus. Uskoisin, että helpottaa romanssin rakentamista, jos kirjoittaja miettii, miten saada tarinaan riittävästi epävarmuutta ja vaihtelua ennen kuin rakastavaiset saavat toisensa. Hayes korostaakin, että rakennetta voi käyttää hyväksi kirjoittamisen kaikissa vaiheissa – tarinaa ei tarvitse suunnitella alun perin sen avulla vaan sitä voi käyttää esimerkiksi editoinnissa niin, että tarkistaa, ovatko kaikki romanttisen tarinan vaatimat elementit mukana. 

Rakenteen lisäksi opas antaa perustietoja romantiikasta muutoinkin. Hayes näkee romanttisen tarinan suurimpien pelkojen kohtaamisena, tarinankaarena, jossa rakkaus lopulta voittaa kaiken. Tarinan henkilöhahmojen sydämissä on aukko, joka täyttyy tarinan päättyessä, koska henkilöt ovat valmiita rakkauteen. Sitä ennen heidän heittäytymistään siihen estää jokin pelko. Pelko johtaa siihen, että he valitsevat elää ilman rakkautta. Tämä valinta saa heidät vajoamaan pohjamutiin, eikä sieltä pääse ylös kuin muuttumalla ja jopa uhraamalla jotain. Palkintona on kuitenkin rakkaus. 

Pidin oppaan tiiviistä esitystavasta. Itse luin kirjan juuri nyt, koska haluan saada kesken olevaan käsikirjoitukseen keskiosan, joka näyttäisi puuttuvan. Pikainen analyysi näyttäisi, ettei koko keskiosa ehkä puutukaan. Toivon kuitenkin, että oppaan rakenteen ja käsikirjoitukseni tarkempi vertailu auttaa täyttämään käsikirjoituksen keskiosaa. Voisin kuvitella, että joku voisi lukea tämän ensimmäisenäkin romantiikankirjoitusoppaana ja päästä kirjoittamisessa ihan mainiosti alkuun. 

Uskon kuitenkin, että moni kokisi Romancing the Beatin liian pelkistetyksi ainoaksi oppaaksi. Lukiessani kaipasin esimerkkejä eri tarinapalasista. Rakenne-esittelyn loppuun päästyäni eteen levähtikin esimerkki, jossa Hayes purkaa palasiin yhtä laajaa novelliaan. Itse olisin ehkä pitänyt parempana, että pitkin matkaa olisi annettu enemmän esimerkkejä siitä, miten eri palaset toteutuvat muutamassa esimerkkiromaanissa. Itselleni on monesti vaikea hahmottaa tätä, joten esimerkit olisivat avuksi. 

Romancing the Beat on kepeä luettava paitsi mitaltaan, myös tyyliltään. Itseäni vitsaileva tyyli häiritsi alussa, mutta ehkä se kepenee loppua kohti, koska en häiriintynyt siitä enää myöhemmin. Sen sijaan jokaiseen tarinan vaiheeseen yhdistetyt 1980-luvun musiikkikappalelistat tuntuivat tarpeettomilta. No, tiedä sitten, voihan niitä joku käyttää kirjoittaessaan tarinansa eri vaiheita. Jollekulle biisit voivat myös avata sitä, mistä missäkin tarinan vaiheessa on kyse. Ehkä niitäkin voi kokeilla joskus, kun kirjoittaminen on ihan jumissa.

Raikkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja – feelgoodia Skotlannista

Jenny Colgan on suosittu skotlantilainen feelgood-kirjailija. Kuinkas ollakaan, kun olin kesäkuussa lentokentällä odottelemassa koneen lähtöä, lentokentän kirjakaupan hyllystä löytyi Colganin romaani Raikkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja. Se oli pakko napata mukaan, koska olin juuri lähdössä Skotlantiin ja siellä myös Loch Nessin rannoille, jonne romaanin tarina sijoittuu. 

Zoella on 4-vuotias lapsi Hari, joka ei ole alkanut puhumaan, ja onneton rahatilanne, joka ei meinaa hyvää missään, eikä varsinkaan Lontoossa, Zoen kotikaupungissa. Niinpä Zoe tarttuu tilaisuuteen lähteä tekemään yhtä aikaa kahta työtä Skotlannin Ylämaalle, juurikin sinne Loch Nessin maisemiin. Ensimmäinen työ on auttaa pakettiautossa kirjakauppaa pitävää Ninaa, koska tämä on raskaana ja työn hoitaminen yksin alkaa olla hankalaa. Toinen tehtävä on pitää huolta hulppeassa talossa asuvan Ramsayn mahdottomista lapsista, perinteinen au pair -homma siis. Ramsay on omiin oloihinsa vetäytyvä mies, jonka vaimo on lähtenyt lätkimään tai mitä kaikkia kauheita huhuja asiasta sitten liikkuukaan. 

Pian Zoe saa huomata, että on pitämässä kirjakauppaa yksikseen. Nina nimittäin määrätään vuodelepoon. Vastuu kasvaa, ja Zoen on pähkättävä, mitä tehdä kanta-asiakkaille, joiden kirjatoiveet ymmärtää vain Nina, ja toisaalta turistien toiveille Loch Nessin hirviötä käsittelevistä kirjoista. Niinpä Zoe on kahdessa vaativassa, ellei toivottomassa työssä kaukana kenestäkään läheisestä lukuun ottamatta pientä poikaansa. 

Odotin teoksen olevan rakkausromaani ja olin kovin hämmentynyt sekä myös ärsyyntynyt, kun kirja vain eteni ja eteni, eikä Ramsay tehnyt muuta kuin kävi pikaisesti kääntymässä sen sivuilla. Tässä kohtaa pettymyksentunteeni liittyi todennäköisesti vääränlaisiin ennakko-odotuksiin. Raikkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja ei ole tarina, jossa rakkauskertomus on keskiössä. Sellainen kyllä kehittyy – tämä ei ole spoileri vaan itsestäänselvyys – mutta ei tyydyttävällä tavalla rakkausjuoneen uppoutumista toivovalle lukijalle. 

Zoen tarina haroo itse asiassa todella moneen suuntaan. On hitaasti etenevä rakastuminen Ramsayyn, on ongelmat Ramsayn lasten kanssa (mm. vakavia mielenterveysvaikeuksia), on ongelmat Harin isän kanssa sekä tietenkin kirjakaupan pitoon liittyvät haasteet sekä Skotlantiin sopeutuminen Lontoon täysin erilaisen elinympäristön jälkeen. Nämä kaikki asiat kulkevat rinnakkain, eikä mikään niistä nouse selkeästi kantavaksi juoneksi. Tämä saattaa häiritä lukemista. 

Itse häiriinnyin eniten kuitenkin kerronnallisista seikoista – sen lisäksi, ettei romanssi ollut kaipaamassani asemassa. Colganin kerronta hyppii ajoittain epäloogisesti päästä toiseen. Joskus mennään pariksi lauseeksi aivan tarpeettomasti jonkun sivuhahmon ajatuksiin. Kerran kirjailija alkaa jopa selittää omia ajatuksiaan tyyliin ”minä kirjan kirjoittajana ajattelen näin”. Varsinkin kun tätä kommentointia käytetään vain kerran, se todellakin rikkoo lukijan uppoutumisen tarinaan. Mielestäni kustannustoimittajan olisi ehdottomasti pitänyt poimia tällaiset elementit kirjasta pois. 

Kustannustoimituksen puutteellisuus/kiireisyys/huolimattomuus näkyy teoksessa muutoinkin. On todella kömpelöä, kun ensin mainitaan, että sään vuoksi helikopterit eivät voi lentää, sitten mainitaan niiden lentelevän ja sitten todetaan, että ne pääsivätkin lentämään. Tai kun erään henkilöhahmon yllätysilmestyminen väärällä hetkellä spoilataan kertomalla saapumisesta etukäteen. 

Kokonaisuutena kirja oli kuitenkin kepeästi etenevä ja vaivaton luettava. Sen voi ottaa hyvällä mielellä matkalukemiseksi Skotlantiin tai sitä voi lueskella, jos haluaa mielessään sinne matkustaa. Ehkä seuraava Jenny Colganin kirja on myös minulle erilainen lukuelämys, kun ennakko-odotukseni eivät ole vääränlaiset.

Loch Ness kesäkuussa 2024. Lumoavan kaunista on.