Lady Preshea Villentia, tarinan sankaritar, tunnetaan lempinimellä The Mourning Star – niin monta aviomiestä häneltä on kuollut, eikä hän huhujen mukaan ole viaton tekijä siinä, että miehet ovat päässeet hengestään. Onkin totta, että Preshea on koulutettu vakooja ja tappaja, niin asiantunteva, ettei hän koskaan myrkyttäisi ketään myrkkysormukseen kätketyllä myrkyllä, koska se olisi liian ilmiselvää.
Nyt Preshea kutsutaan hoitamaan pariakin tehtävää Snodgroven herttuan tilallaan järjestämiin juhliin. Hänen mielensä sekoittaa kuitenkin paikalle saapuva skotti kapteeni Gavin Ruthven, jolla on mm. vastustamaton ääni: “The voice equivalent of mulled wine, warm and heavily spiced.” Ah, olisin jokseenkin varmasti itsekin langennut mieheen pelkän äänen perusteella, joten älkäämme syyttäkö Presheaa.
Poison or Protect on oikeastaan huono nimi tälle pienoisromaanille, niin iskevä ja houkuttava kuin otsake onkin. Kumpikaan keskeisistä henkilöistä ei joudu tarinan aikana valitsemaan myrkytyksen – tai edes murhan – ja suojelun välillä, sillä kertomuksessa fokus on aivan muissa asioissa. Kun Preshea ja Gavin kohtaavat toisensa, kaikki muu jää sivurooliin, myös murhayrityksen ja ei-toivotun avioliiton estäminen, joiden vuoksi paikalle on tultu. Preshea hoitaa tehtävänsä heikommallakin kädellä ja voi siksi keskittyä Gavinin raivostuttavaan vetovoimaan tai paremminkin sen torjumiseen. Preshealla on nimittäin trauma ja taktiikka:
For shame, Preshea Buss. There is no hope to be found in a man. I am done with wanting anything but control.
I will break his heart, she decided. That is the only way to expose his brutality. Then he will lash out at me as they all do. And I will have my reason for never trying at all.
Kuten arvata saattaa, Preshean suunnitelma antaa Gavinin rakastua itseensä ja sitten julmasti kääntää tälle selkänsä ei toimi kovin tehokkaasti. Gavin huomaa nopeasti, ettei Preshea ole sama ihminen kahden kesken ja seurapiirin keskellä. Miehessä on kärsivällisyyttä, jota Preshea tarvitsee. Pääparin välillä kipinöi, eroottinen jännite on hyvä, mutta seksikohtaukset eivät jostain syystä tempaisseet minua mukaansa – siitäkään huolimatta, että Gavinin solmiotemppu miellytti minua kovasti. Jonkin verran tarinassa oli myös soutamista ja huopaamista, mikä tosin on tyypillistä rakkaustarinoille.
Parasolverse-maailmaan saadaan tässä vain pieni kurkistus. Vampyyrilordi Akeldama esiintyy tarinassa lyhyesti. Nähtävästi hän on merkittävä hahmo monessa muussa Carrigerin Parasolverse-kirjassa. Herttua Snodgroven kartanossa asuu kotikummitus, äskettäin edesmennyt perheenjäsen. Hahmo on mielenkiintoinen yksityiskohta, mutta hänen osuutensa tarinankehittelyssä on melko olematon.
Poison or Protect jättää monta asiaa ärsyttävästi puolitiehen, ja niistä joku lukija saattaakin hermostua. Itse kuitenkin nautiskelin pikaisesti luettavasta rakkaustarinasta ja viktoriaaniseen aikaan huvittuneesti suhtautuvasta kerronnasta. Haluan ehdottomasti lukea lisää Parasolverse-tarinoita.
