Cordelian aviomies on kuollut, ja tuoreelle leskelle tarjoaa avioliittoa Dunburyn markiisi Philip Stanley. Avioliittotarjous on kannattava, ja niinpä Cordeliasta tulee markiisin vaimo. Samaan perhekuntaan siirtyy myös Gabrielle, Cordelian tytärpuoli, joka ei ole merkittävästi Cordeliaa itseään nuorempi. Perheenpää Philip osaa käyttää kotikuria nautinnon antamiseen mutta pitää huolen myös siitä, että kurittaa tarvittaessa pelkästään kurin vuoksi niin vaimoaan kuin tämän tytärpuoltakin, kun nämä toimivat asiattomasti.
Ei valtavasti yllätä, että Cordelia löytää kuritetuksi tulemisesta piankin nautinnollisia puolia – teoshan on naisille suunnattua romantiikkaa. Philip ei ole makuuhuoneessa hassumpi aviomies: hän näyttää tuoreelle vaimolleen saman tien, että seksi voi olla nautinnollista, mistä Cordelialla ei ensimmäisen aviomiehensä kanssa ollut hajuakaan.
Ongelmallista kirjassa onkin se, että kaikki on hieman liian helppoa ja itsestäänselvää. Jännitteitä yritetään luoda lähinnä parista asiasta. Ensiksikin Cordelia on epävarma siitä, mitä Philip tuntee häntä kohtaan. Hän on itse rakastunut uuteen aviomieheensä mutta ei voi luottaa siihen, että miehen tunteet ovat samankaltaiset. Cordelia haluaa myös Philipin luottamuksen mutta onnistuu itse toimimaan niin, ettei mies voi luottaa häneen.
Toinen jännitettä muodostava asia on Gabrielle. Cordelian tytärpuoli on käytökseltään oikukas ja hänen mainettaan on suojeltava, kun hän pääsee tutustumaan Lontoon seurapiireihin debytanttivuonnaan. Tässäkin juonikuviossa jännite alkaa todella kiristyä aivan liian myöhään.
Philip pitää Cordelian alistuvasta
luonteesta mutta toisaalta yrittää saada tälle hieman tahdonvoimaa ottaa rouvan
asema haltuun ja muodostaa toimiva aviosuhde, jossa puolisot ovat samalla
puolella. Tavallaan tämäkin on aivan hyvä teema, mutta kaikki jää pintaraapaisuksi.
Cordelia tekee virheitä, mutta missään kohtaa hän ei ole oikeasti esimerkiksi
vaarassa menettää rakastamaansa Philipiä.
Kirjassa on yksityiskohtaisia seksikohtauksia. Ne eivät kuitenkaan ole kummoisia. Kun on lukenut yhden, eivät toiset tuo välttämättä mitään uutta. Toki kyseessä on fetissiin keskittyvä kirja, mutta ehkä juuri siksi olisinkin olettanut, että sellaisessa myös piiskauskohtauksissa olisi enemmän variaatiota. Osa seksikohtauksista on myös perusteettomia, eli ne ovat tarinassa selvästikin vain siksi, että on ajateltu, että nytpä seksikohtaus olisi kiva. Seksikohtauksissa, kuten kirjassa muutoinkin, häiritsee myös se, että kesken homman siirrytään toisen henkilön näkökulmaan, mistä syystä ei päästä lopultakaan uppoamaan kenenkään mieleen.
Myös seksikohtausten kieli on ajoittain liian kiemurtelevaa minun makuuni:
As he smoothed his hands over her bare bottom, she shivered, but he slid his fingers down to the delicate petals of her womanhood, she was soaking wet.
Tämä on tietenkin makuasia. Monet pitävät runollisista jalkovälin kuvauksista, jopa kukkaiskuvastosta. Itse en yleensä innostu näistä.
Kirjan päähenkilöt Cordelia ja Philip ovat melkoisen värittömiä. Tytärpuoli Gabrielle on paljon värikkäämpi persoona, ja saattaakin olla, että joskus annan mahdollisuuden tämän sarjan kakkososalle, jossa kerrotaan Gabriellen avioliitosta, johon hänet määrätään tämän osan lopussa. Toki Gabriellekin on aika stereotyyppinen kapinallinen nuori nainen, mutta hänessä on sentään särmää.
Philip’s Rules ei siis iskenyt minuun yhtä tehokkaasti kuin Philipin kämmen Cordelian takapuoleen, mutta ainakin Amazonin palautteiden mukaan monet lukijat ovat tästä kovasti pitäneet. Teoksen saa edelleen Amazonilta ilmaiseksi, joten jos tuntuu, että kirja voisi sopia itselle, asian varmistaminen ei tule ainakaan kalliiksi.
