Raikkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja – feelgoodia Skotlannista

Jenny Colgan on suosittu skotlantilainen feelgood-kirjailija. Kuinkas ollakaan, kun olin kesäkuussa lentokentällä odottelemassa koneen lähtöä, lentokentän kirjakaupan hyllystä löytyi Colganin romaani Raikkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja. Se oli pakko napata mukaan, koska olin juuri lähdössä Skotlantiin ja siellä myös Loch Nessin rannoille, jonne romaanin tarina sijoittuu. 

Zoella on 4-vuotias lapsi Hari, joka ei ole alkanut puhumaan, ja onneton rahatilanne, joka ei meinaa hyvää missään, eikä varsinkaan Lontoossa, Zoen kotikaupungissa. Niinpä Zoe tarttuu tilaisuuteen lähteä tekemään yhtä aikaa kahta työtä Skotlannin Ylämaalle, juurikin sinne Loch Nessin maisemiin. Ensimmäinen työ on auttaa pakettiautossa kirjakauppaa pitävää Ninaa, koska tämä on raskaana ja työn hoitaminen yksin alkaa olla hankalaa. Toinen tehtävä on pitää huolta hulppeassa talossa asuvan Ramsayn mahdottomista lapsista, perinteinen au pair -homma siis. Ramsay on omiin oloihinsa vetäytyvä mies, jonka vaimo on lähtenyt lätkimään tai mitä kaikkia kauheita huhuja asiasta sitten liikkuukaan. 

Pian Zoe saa huomata, että on pitämässä kirjakauppaa yksikseen. Nina nimittäin määrätään vuodelepoon. Vastuu kasvaa, ja Zoen on pähkättävä, mitä tehdä kanta-asiakkaille, joiden kirjatoiveet ymmärtää vain Nina, ja toisaalta turistien toiveille Loch Nessin hirviötä käsittelevistä kirjoista. Niinpä Zoe on kahdessa vaativassa, ellei toivottomassa työssä kaukana kenestäkään läheisestä lukuun ottamatta pientä poikaansa. 

Odotin teoksen olevan rakkausromaani ja olin kovin hämmentynyt sekä myös ärsyyntynyt, kun kirja vain eteni ja eteni, eikä Ramsay tehnyt muuta kuin kävi pikaisesti kääntymässä sen sivuilla. Tässä kohtaa pettymyksentunteeni liittyi todennäköisesti vääränlaisiin ennakko-odotuksiin. Raikkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja ei ole tarina, jossa rakkauskertomus on keskiössä. Sellainen kyllä kehittyy – tämä ei ole spoileri vaan itsestäänselvyys – mutta ei tyydyttävällä tavalla rakkausjuoneen uppoutumista toivovalle lukijalle. 

Zoen tarina haroo itse asiassa todella moneen suuntaan. On hitaasti etenevä rakastuminen Ramsayyn, on ongelmat Ramsayn lasten kanssa (mm. vakavia mielenterveysvaikeuksia), on ongelmat Harin isän kanssa sekä tietenkin kirjakaupan pitoon liittyvät haasteet sekä Skotlantiin sopeutuminen Lontoon täysin erilaisen elinympäristön jälkeen. Nämä kaikki asiat kulkevat rinnakkain, eikä mikään niistä nouse selkeästi kantavaksi juoneksi. Tämä saattaa häiritä lukemista. 

Itse häiriinnyin eniten kuitenkin kerronnallisista seikoista – sen lisäksi, ettei romanssi ollut kaipaamassani asemassa. Colganin kerronta hyppii ajoittain epäloogisesti päästä toiseen. Joskus mennään pariksi lauseeksi aivan tarpeettomasti jonkun sivuhahmon ajatuksiin. Kerran kirjailija alkaa jopa selittää omia ajatuksiaan tyyliin ”minä kirjan kirjoittajana ajattelen näin”. Varsinkin kun tätä kommentointia käytetään vain kerran, se todellakin rikkoo lukijan uppoutumisen tarinaan. Mielestäni kustannustoimittajan olisi ehdottomasti pitänyt poimia tällaiset elementit kirjasta pois. 

Kustannustoimituksen puutteellisuus/kiireisyys/huolimattomuus näkyy teoksessa muutoinkin. On todella kömpelöä, kun ensin mainitaan, että sään vuoksi helikopterit eivät voi lentää, sitten mainitaan niiden lentelevän ja sitten todetaan, että ne pääsivätkin lentämään. Tai kun erään henkilöhahmon yllätysilmestyminen väärällä hetkellä spoilataan kertomalla saapumisesta etukäteen. 

Kokonaisuutena kirja oli kuitenkin kepeästi etenevä ja vaivaton luettava. Sen voi ottaa hyvällä mielellä matkalukemiseksi Skotlantiin tai sitä voi lueskella, jos haluaa mielessään sinne matkustaa. Ehkä seuraava Jenny Colganin kirja on myös minulle erilainen lukuelämys, kun ennakko-odotukseni eivät ole vääränlaiset.

Loch Ness kesäkuussa 2024. Lumoavan kaunista on.