Entäpä tarina sitten? Lady Cecilia Campbell – Cece – on odotellut rakkautensa kohdetta vuosia. Nyt Rupert Marlowe, Stanhopen jaarli palaa viimein armeijan palveluksesta ja Cece saa päästää rakkautensa valloilleen. Tai sitten ei. Mies tuntuu olevan kiinnostunut enemmän ystäviensä seurasta kuin Cecestä. Lisäksi, vaikka Rubert on niin ärsyttävän ihana, hänellä on viikset, joita Cece ei voi sietää. Ehkä avioliitto kaatuisi niihin joka tapauksessa.
Cece on aikakauden naiseksi ajatuksiltaan radikaali – tämä tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus nykypäivän keveämmissä historiallisissa romaaneissa. Cece pyydetään mukaan The May Flowers -ryhmään, jossa naiset tekevät jotain niin poikkeuksellista kuin ottavat julkisesti kantaa politiikkaan. Tärkein poliittinen kysymys on Irlannin tilanne: voisiko irlantilaisten antaa päättää omista asioistaan vai ovatko he siihen kykenemättömiä? Tämä yhteiskunnallinen asia ja sen aiheuttamat kärjistymiset ihmisten väleissä on kirjassa merkittävä sivujuoni.
Rakkaustarina päätyy lähinnä kiusoitteluksi puolin ja toisin. Cece äksyilee ja Rupert on hieman peloissaan siitä, että lopulta Cecen veisi toinen mies. Sitten on intohimoa ja sitten taas erimielisyyttä. Sinänsä tämä rakenne noudattelee hyvinkin sitä, mitä luin rakkaustarinoiden rakenteesta, tosin se jäi hämmästyttämään, että Cecen ja Rupertin tarinassa ei varsinaisesti ollut mustaa hetkeä puhumattakaan oikeasta erokohtauksesta (breakup), jolloin näyttää, ettei suhteesta voi tulla mitään.
Tärkein ristiriita rakastavaisten välillä on se, että Cece tahtoo Rupertin ottavan hänet mukaansa kaikkeen päätöksentekoon tasavertaisena, kun taas Rupert toimii ennen kuin ajattelee. Niinpä vaikka Rupert uskoo tekevänsä oikein, Cece kokee, ettei voi myöntyä miehen tahtoon, jos ei ole saanut vaikuttaa suuntaan, minne asiat menevät. Cece voi sietää sitä, että Rupert häipyi armeijan palvelukseen vuosikausiksi kysymättä Ceceltä mitään. Cece tahtoo avioon mutta suuttuu ja kieltäytyy naimisiinmenosta, sillä Rupert päättää yhtäkkiä tanssiaisissa, että on aika toimia, kun nainen kerran sitä tahtoo, ja julistaa parin kihlauksen saman tien koko tanssiaisväelle kysymättä taaskaan Ceceltä. Cecen antamat julkiset rukkaset eivät varsinaisesti vie parin välejä parempaan suuntaan.
Varsinainen skandaali aiheutuu tietenkin seksistä. Cece ja Rupert eivät ole naimisissa mutta päätyvät yöksi samaan sänkyyn. Cecelle selviää ehkä liiankin helposti, ettei sitä sitten kukaan jaksa kovin kauheasti paheksua, vaikka se lienee skandaali, johon kirjan nimessäkin viitataan. Sen sijaan kirjan ensimmäinen seksikohtaus on jokseenkin skandaalimaisen kliseinen – minun oli pidettävä taukoa, jotta saatoin lukea sen loppuun asti, sen verran nolostuttava se oli.
"I can’t wait,” she panted against his ear as he rubbed against her in particularly effective way. “If I don’t have you inside me soon, I think I might die.”
“God, I hope not,” Rupert growled. He dropped her leg and used both hands to work on the hooks of her corset. “I’d have to die right along with you.” He paused, concentrating on undressing her with sharp, pink-cheeked focus. As soon as her corset came loose, he met his eyes and said, “Of course, there is what the French call la petite mort.”
Cece was educated enough to know exactly what he meant.
Oh dear. Onneksi kirjan seksikohtaukset kehittyivät tarinan edetessä nautinnollisemmaksi luettavaksi.
Itse olen historian suhteen kirjoittaessanikin melkoinen puristi, vaikka on tuskaisaa tarkistaa jokaista yksityiskohtaa eikä virheisiin kannattaisi suhtautua liian vakavastikaan. Historiallisuus ei kuitenkaan minulle ole pelkkää tietyn aikakauden fiilistä, jonka voi rakentaa musta tuntuu -pohjalta. Sen ymmärrän, että henkilöhahmot usein historiallisissa teoksissa ovat varmasti ajattelultaan kaukana aikakauden todellisista ihmisistä. Jonkinlainen usko aikakauteen tulisi kuitenkin säilyä myös henkilöiden kohdalla. Aluksi A Lady’s First Scandal -kirjassa koetteli uskottavuuttani se, miten intiimisti Cece ja Rupert toimivat jopa julkisesti, mutta kokonaisuutena se ei häirinnyt lukemista.
Molemmissa päähenkilöissä on ärsyttävät piirteensä. Ymmärrettävästi – koska kirja on selvästi naisille suunnattu – tarinassa Rupert antaa enemmän periksi kuin Cece eli alkaa ymmärtää naista ja ihailla hänen voimakastahtoisuuttaan. Omasta mielestäni Cece on kuitenkin välillä sen verran sekaisin itse, että hänkin olisi voinut joutua taipumaan hieman enemmän. Sinänsä päähenkilöiden välillä kipinöi ihan kivasti, mutta kumpaankaan en erityisemmin ihastunut itse. Ja viiksiasiakin ratkeaa lopulta, joskin kaikkien mieleen tuskin on se, mitä Cecelle tapahtuu, kun hän on saanut tahtonsa läpi tässä asiassa.
A Lady’s First Scandal on ensimmäinen osa The May Flowers -sarjaa, jonka muut osat näyttäisivät käsittelevän tässä kirjassa sivuosassa olevien henkilöiden rakkaustarinoita. Mukaan mahtuu myös ainakin yksi miesten välinen rakkaustarina – siihenkin oli vihje tässä teoksessa, joskin se tuli mielestäni täysin puskista ilman aiempia viittauksia asiaan, mistä en erityisemmin pitänyt. Mutta saattaa olla, että luen muitakin sarjan kirjoja, sillä tällä kertaa sivuhenkilöt saattoivat olla päähenkilöitä kiinnostavampia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti