Näkökulma, jota en koskaan ennen ollut itse tullut ajatelleeksi, tuli heti alkuun: Noitavainoissa voidaan nähdä kahdenlaisia syytöksiä. Ensiksikin ihmisiä syytettiin siitä, että he olivat liittoutuneet paholaisen kanssa ja viettivät noitasapattia. Toisenlaisissa syytöksissä oli kyse siitä, että henkilön väitettiin vahingoittaneen toista ihmistä tai hänen omaisuuttaan noitakeinoilla. Ensimmäisessä näistä olivat Pohjolassa yleensä syytettyinä naiset, jälkimmäisessä usein miehet. Nämä ilmiöt olivat siis toisistaan erillisiä, eikä ollut vain yhdenlaisia noituustapauksia.
Lappalainen selosti, millaisessa maailmassa 1600-luvulla elettiin. Itse en ole aiemmin pitänyt tuota ajankohtaa mitenkään erityiskiinnostavana, vaikka historia minua kiinnostaakin. Lappalaisen esittelemänä 1600-luku näyttäytyi kuitenkin mielenkiintoisena ajattelun muuttumisen käännekohtana, jossa maailmaa alettiin selittää tieteen keinoin. Toisaalta tiedettä pidettiin mystisenä asiana ja monenlainen taikauskoisuus oli voimissaan. Maailma oli alkeellinen, ja pienikin asia saattoi kääntää tapahtumienkulun kohti katastrofia esimerkiksi viljasadon suhteen. Tärkeää on joka tapauksessa tietää, etteivät kaikki ajan ihmiset uskoneet noituuteen lainkaan eikä kyseessä ole hysteria, jonka vallassa kaikki järjettömästi tahtoivat ottaa hengiltä puolet kansasta.
Hysteriaa toki oli. Se lähti liikkeelle Taalainmaalta, jossa syntyi tarina siitä, kuinka lapsia vietäisiin öisin paholaisen kartanoon Blåkullaan. Paikalliset vanhemmat vaativat viranomaisia auttamaan, ja aluksi viranomaisten näkökulma oli oikeastaan se, että massahysteria piti rauhoittaa, jotteivät ihmiset alkaisi ottaa oikeutta omiin käsiinsä. Tilannetta ei pystytty kuitenkaan hoitamaan paikallisesti, joten apua pyydettiin valtakunnan taholta. Ikävä kyllä asiaa tuli selvittelemään Lorenz Greutz -niminen mies, joka sattui uskomaan okkultismiin siinä määrin, ettei hänelle ollut ongelmaa pitää paholaisen pitojakaan totena.
Vähitellen noituustarinat levisivät muuallekin, lopulta Tukholmaan saakka. Melkoisen ihmismäärän menetettyä niiden takia henkensä vainot viimein loppuivat, koska niitä oli käytännössä mahdotonta jatkaa. Ne eivät loppujen lopuksi sopineet ihmisten ajatusmaailmaan Jumalasta, ja tultiin tulokseen, jossa tarinoiden ajateltiin olevan paholaisen luoma illuusio, jolla oli ollut tarkoitus saada aikaan pahaa. Oli sula mahdottomuus ottaa kaikki hengiltä. Samalla kauhistelut kääntyivät toiseen suuntaan: koska tuomarin tehtävä ajan ihmisten mielestä oli antaa tuomio ihmisten pahoista teoista itsensä Jumalan puolesta, ei ollut kovin kiva ajatus, että teloitetuiksi oli nyt ehkä joutunut ihmisiä, jotka eivät olleet tehneet mitään pahaa.
Noitavainoista Pohjolassa on syytä mainita vielä muutama seikka. Erikoista oli se, että Ruotsissa suurin osa todistajista oli lapsia. Lasten luotettavuus todistajina ei ole kovin hyvä, koska lapsen mieli on kuitenkin erilainen kuin aikuisen – niin, ja aikuisenkin luotettavuus on usein niin ja näin.
Toiseksi myös monet noidiksi syytetyt tunnustivat syyllisyytensä, jota nykyajan näkemyksen mukaan ei tietenkään ollut olemassakaan. Mielen ongelmia ei tunnistettu 1600-luvulla siten kuin nyt, ja lisäksi jostain käsittämättömästä syystä selvästi mieleltään sairaita uskottiin juuri tässä noituusasiassa, vaikka muutoin heidän puheitaan pidettiin hullujen höpötyksinä. Niinpä on mahdollista, että esimerkiksi lavantaudin jälkitautina iskenyt psykoosi saattoi saada jonkun luulemaan itseään noidaksi.
Kolmanneksi osa noidaksi syytetyistä joutui kokemaan karmean kohtalon siksi, että olivat joutuneet riitoihin jonkun silmäätekevän, esimerkiksi kirkkoherran kanssa. Karmeuksien takana on usein henkilökohtaisia kaunoja ja kostoja. Siinäkin on melkoisesti tarinanainesta, jos kaipaa synkempää kirjoitettavaa.
Mirkka Lappalaisen esitys oli kiinnostava, sillä se valaisi myös 1600-luvun ihmisen ajattelua. Eri aikakausien ihmisten aivoituksiin ei ole aina aivan helppo päästä kiinni, ja kirjoittajat painivat jatkuvasti tämän ongelman kanssa. Vaikken kirjoitakaan 1600-luvulle sijoittuvia tarinoita, oli esitys hyvä muistutus siitä, miten eri aikakauden ajattelu voi olla jotain aivan muuta kuin nykyaikana järkevänä pidetty ajattelu. Toisaalta 1600-luku ei eroa välttämättä niin paljoa nykyajasta: tieteeseen uskotaan nyt tosin ajoittain turhankin sokeasti, mutta toisaalta monien mielestä se ei kerro läheskään kaikkea totuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti